Teksti ja kuva: Jukka PalmKarhukoju Klaus Olsen DSCN4181

Klaus Olsen valmistautumassa kontioiden kuvaamiseen. Lue Luontokuvasta 3/2014 miten yö karhukojussa sujui.


Karhun kuvausesonki kaupallisissa kojuissa kestää huhtikuun lopulta elokuun alkuun hieman kuvauspaikasta riippuen. Heinäkuu on erityisen otollista aikaa. Silloin karhunpennut ovat vielä pieniä, mutta seuraavat jo emoa ruokinnalle. Lisäksi valoisat yöt mahdollistavat kuvaamisen myöhempään. Lampikojuissa pääsee yrittämään öisiä heijastus- ja usvakuvia.


Jos kuvauspaikassa laitetaan koiranmuonaa tai kalaa useaan paikkaan, kannattaa painaa mieleen tai kirjata ylös makupalojen paikat ja miettiä etukäteen millä putkella aikoo mitäkin kohdetta kuvata.


Kamera ja objektiivit kannattaa asentaa paikoilleen välittömästi kojusta kantautuvien äänten minimoimiseksi ja kuvausvalmiuden maksimoimiseksi. Kaikki mitä kuvatessa voi tarvita on hyvä asetella käden ulottuville heti kun objektiivit ja kamera ovat paikoillaan. Näin ei tilanteita mene ohi kaivellessa varusteita kolisevista koteloista tai repun pohjalta.


Valon suunta muuttuu illan mittaan auringon laskiessa ja taas aamulla. Se vaikuttaa paitsi karhujen myös taustojen valaistumiseen ja mahdollisesti kuvausalueelle tulevien varjojen etenemiseen. Näitä on hyvä yrittää arvioida etukäteen tai tiedustella oppaalta. Onko esimerkiksi taustalla oleva metsänreuna vino, epätasainen, lähellä tai kaukana. Kummalta puolelta kuvausalue alkaa mahdollisesti jäädä varjoon ja mistä aamuaurinko alkaa valaista.


Myös valon voimakkuus muuttuu illan edetessä ja ohuenkin pilviharson hiipiessa auringon eteen. Silmä tottuu nopeasti pieniin valon muutoksiin, joten kameran asetuksia on seurattava säännöllisesti. Vaihdettaessa runko objektiivista toiseen täytyy usein myös vaihtaa asetuksia, varsinkin jos toisessa putkessa on telejatke.


Koska kojuun mahtuu hyvin varusteita eikä niitä tarvitse kanniskella ympäriinsä, kannattaa mukaan pakata kaikki mitä vain suinkin voi tarvita.Valovoimaisista objektiiveista on etua illan ja aamun hämärissä kuvatessa. Yleisiä polttovälejä karhukuvauksessa ovat 300-600 milliä ja telejatkeena 1.4X. 70-200 millin zoomi on näppärä silloin kun karhut liikkuvat kojun tuntumassa. Lyhyempiäkään putkia ei kannata silti jättää kotiin, sillä joskus karhut saattavat tulla suorastaan kiehnäämään kojun nurkalle.


Mitä pidempi polttoväli, sitä huolellisempi pitää olla tuen kanssa. Oman jalustan käyttö kojussa on usein hyvin hankalaa. Monopodista voi joskus olla iloa. Oma kiikku, kuula- tai videopää kiinnitetään tiskiin pultattuihin varsiin tai tiskillä liikuteltaviin levyjalustoihin. Usein kojuissa on tarjolla hernepussi, mutta oma tuttu ja turvallinen kannattaa ottaa mukaan. Tuhdimman ”hernepussin” saa vaatteilla täytetystä kanoottisäkistä. Kuvaustiskien, -aukkojen ja kuvaajienkin korkeudet vaihtelevat, joten joskus voi kulmaetsimestä olla hyötyä ergonomisemman kuvausasennon saavuttamisessa.


Kiikarit ovat oiva apu karhun ja varsinkin pienempien eläinten ajoissa havaitsemiseksi. Niillä on mukava seurata tapahtumia vielä silloinkin kun kuvaamiseen ei enää riitä valoa. Kojussa on kätevä otsalamppu, jonka voi ripustaa myös kattolampuksi. Vaikka varaparistoja olisikin on hyvä olla mukana myös muutama tuikkukynttilä.


Kesäkuumalla kojussa voi olla tukalaa ja silloin on tärkeää juoda vettä säännöllisesti. Yöt voivat silti olla kylmiä, joten riittävästi lämmintä vaatetta ja makuupussi on hyvä pakata mukaan.


Eväät on parempi pakata tukeviin ja helposti avattaviin pakastekoteloihin kuin rapiseviin pusseihin.


Retkikeitin on oiva tukevamman aterian valmistamisessa. Kuvausvalmiudessa ollessa on kuitenkin hyvä pitää energiapitoista naposteltavaa saatavilla ja jättää keittimellä kokkailu hämärimpään aikaan jolloin ei voi kuvata. Näin minimoidaan tilanteiden ohimeno ja turhat metalliset kilinät ja kolinat.


Kojulta lähtiessä, kun pakatut rinkat ja kameralaukut ovat ulkona, kannattaa tarkistaa vielä kerran punkan ja patjan aluset sekä hyllyt ja kuvaustiskit.



Kirjavinkkejä retkitunnelmaan virittäytymisessä:


Antti Leinonen & Teuvo Suominen 1991: Suomen karhu. Otava.


Seppo Saari 1986: Karhu: kuvauksia pohjoisten metsien valtiaasta. Suomen Luonnonsuojelun Tuki.


Erik S. Nyholm & Eero Kemilä 1990: Ruskeakarhu. WSOY.


Markku Saiha (toim.) 2012: Luontokuvauksen käsikirja. Docendo.

 


Katso Suomen Luonnonvalokuvaajien sivujen jäseneduista mitkä karhukuvauspaikat tarjoavat alennuksia jäsenistölle.