Teksti ja kuva: Jukka Palm

Valkohäntäpeura Jukka Palm 680

Valkohännät keväisellä pellolla aamuvaloissa. Lue Luontokuvasta 4/2014 miten sujui valkohäntäpeurojen kuvaaminen autosta Lasse Niskalan opastuksella.

 

Auto on mainio kuvauspiilo nisäkkäitä ja lintujakin kuvatessa. Teiden liepeillä kuljeskelevat eläimet ovat tottuneita autoihin, eivätkä niistä juuri piittaa vaikka ihmistä herkästi väistäisivätkin. Nisäkkäistä hirvieläimet, jänikset ja ketut sopivat hyvin autosta kuvattaviksi.

Eläimet ovat pääsääntöisesti liikkeellä iltahämärissä ja auringon nousun aikaan. Tehokas kuvausaika hyvissä valoissa jää lyhyeksi, joten kuvausalueen tuntemus on avain onnistuneisiin kuviin. Alueen tuntemus on tärkeää myös oman ja muiden turvallisuuden takia. Safarit kannattaa suunnata syrjäisille pikkuteille, missä liikenne on vähäistä, jotta tien reunaan pysähtyminen ei aiheuta vaaratilanteita. Aina pitää varmistua ettei pysähdy mutkan tai mäen katveeseen. Teiden levennykset ja pelloille tai hakkuuaukeille johtavat sivutiet on hyvä tuntea tarkkaan. Minne pääsee autolla (ja mistä pääsee myös pois), missä maisemat ovat kuvaukselliset, minne valo osuu auringon laskiessa tai noustessa, minne tulee usvaa ja tietenkin missä eläimet mihinkin aikaan liikkuvat. 

Jotta ehtii havainnoida ympäristöä on ajeltava leppoisaa köröttelyvauhtia ja kohdetta lähestyttäessä suorastaan madeltava. Auton pysähtyminen saattaa silti laukaista pakoreaktion, joten äkkipysäystä kannattaa välttää, samoin peruuttamista. On parempi ajaa rauhassa ohi ja palata varovasti paikalle, kuin lyödä jarrut pohjaan.

Mikäli sää sallii, kannattaa ikkunat pitää valmiiksi auki. Näin eliminoidaan ikkunan avaamisesta kuuluva ääni sekä saadaan kamera pelkääjän paikalta nopeammin kuvaushollille. Tukea ikkunanreunasta antaa hernepussi. Kaksiosainen V-muotoinen hernepussi pysyy ikkunan reunalla paremmin kuin tyynymallinen. Saatavilla on myös irrotettavalla jalustalevyllä varustettuja hernepusseja, joihin voi kiinnittää haluamansalaisen pään.

Ensimmäisten kuvien jälkeen kannattaa sammuttaa moottori. Pienikin tärinä syö kuvien terävyyttä, vaikka kamera olisi kuinka hyvin tuettu. Kun eläimet eivät enää tuijota autoa, vaan jatkavat syömistä tai muita toimiaan on tilanne rauhoittunut ja kuvaajalla aikaa pohtia seuraavia kuvakulmia.

Hanskat kädessä ja päähine päässä hämärtävät ihmisen hahmoa. Tarvittaessa ikkunaan voi viritellä alas laskettavan naamioverkon. Siitä on hyötyä erityisesti lintuja sihdatessa. Kuvatessa hitaat ja rauhalliset liikkeet ovat tarpeen.

Jos tilanne jatkuu pidempään voi hakea monipuolisempia sommittelumahdollisuuksia poistumalla autosta. Autosta poistutaan aina kuvauskohteen vastakkaiselta puolelta. Ovi kannattaa jättää lyömättä kiinni ja kuvaushollille luikerrellaan siten, että eläimen näkökulmasta kuvaajan hahmo sulautuu auton kanssa samaksi möykyksi. Kuvaustukea saa tilanteen mukaan auton katosta tai konepellistä.

Valo muuttuu koko ajan sekä illalla että aamulla. Lähestymissuunta vaikuttaa myös suuresti vaikka valaistus näennäisesti olisi sama. Asetukset on syytä pitää valmiina ja muuttuvissa olosuhteissa ajan tasalla. On hyvä miettiä kuvaustaktiikkaa ja -tavoitteita etukäteen ja valita perusasetukset sen mukaan. Jos havittelee loikkakuva on hyvä pitää jatkuva tarkennus ja sarjatuli päällä suljinajan ollessa vähintään 1/1000 s.  ISO-lukua joutuu silloin nostamaan, mikä alkaa pian lisätä kohinaa kuvissa. Missä kipukynnys omassa kamerassa ylittyy, on hyvä tiedostaa.

Sopivan paikan löytyessä voi autoa käyttää perinteisemminkin piilokojuna. Kiertelyn sijaan päivystetään samassa paikassa, esimerkiksi eläinten kulkureitin varrella tai vakituiseksi havaitulla ruokailupaikalla. Mikäli aikoo itse tehostaa kyttäämistä ruokatarjoilulla, on asiasta sovittava maanomistajan kanssa.