Jalustanpaikka-juttusarjassa pysähdytään rovaniemeläisen luontokuvaaja Hannu Mällisen kanssa enemmän ja vähemmän tunnetuilla kuvauspaikoilla Lapissa. Lehdestä tuttu Jalustanpaikka ilmestyy nettijutuissa viidesti vuodessa.

Jalustanpaikka 2 2014

Tuntureiden ympäröimällä Kesänkijärvellä kelpaa kuvata ympäri vuoden.

 

 

Länsi-Lapin tunturiselänne on vaikuttava etelä-pohjoissuuntainen tunturijono. Tuntureiden kanssa vuorottelevat sankat havumetsät ja aapasuot, jos jonkinmoiset kurut sekä kirkasvetiset joet ja järvet, joihin kyömyniskat kerot voivat kuvajaistaan peilailla.  

Tunturijono ja sitä ympäröivä pohjoinen luonto saa arvoisensa suojan Pallas-Yllästunturin kansallispuistona, joka koostuu nimensä mukaisesti Pallastuntureiden ja Yllästuntureiden alueista, sekä puiston pohjoisosan Ounastuntureista. Linnuntietä Ylläkseltä Ounastunturin Pyhäkerolle kertyy vajaat 90 kilometriä.

Luontokuva-lehdessä olen aiemmin esitellyt useammankin jalustanpaikan Pallastuntureilta, jotka piirtyvät mahtavana panoraamana vasten taivasta oikeastaan jokaisesta ilmansuunnasta. Ylläksen seutu on paljon mosaiikkimaisempi maisemiltaan; siinä missä Pallastunturit on pitkä, kapea ja selkeäpiirteinen selänne, ovat Ylläksen tunturit ripoteltuna vähän hajalleen. Niinpä Ylläksellä on vähemmän selkeän tunnusomaisia maisemia, vaikka toisaalta kerojen ja kurujen runsauden ansiosta nähtävää on monella puolella. Maisemien puolesta komeita paikkoja siis löytyy, ja sadoille latu- ja polkukilometreille on sikäli katetta. Kaukaa ei ole haettu se sanonta, Ylläs on ykkönen.

Epäilemättä yhden tunnetuimmista alueen maisemista tarjoaa Kesänkijärvi aivan Äkäslompolon kupeessa, luontokeskus Kellokkaan sekä kesä- ja talvireittien välittömässä läheisyydessä. Kesänkijärveä ympäröi tunturit kahta puolta, etelässä järvenpintaa kohti pudottautuu äkkijyrkkänä Kellostapuli ja pohjoisen puolella nousee yhtä lailla jyrkkänä Kesänkitunturi jylhine Pirunkuruineen.

Sulan maan aikaan Kesänkijärven maisemia voi tavoitella luontokeskus Kellokkaasta käsin, josta polku laskeutuu Varkaankurua myöten kohti järveä, tai vaihtoehtoisesti Kesängin länsireunan pysäköintipaikalta, josta lähtee järven pohjoisrantaa juovattava polku. Talvella latupohja menee järven eteläpuolitse Äkäslompolosta kohti latukahvila Kesängin Keidasta, joskin etenkin kevättalven hankikeleillä järven jäällä hiihdellään yleisesti. Keskemmäs järveä poikkeaminen kannattaakin, sillä järven jäältä ympäröivä maiseman panoraama avautuu paljon tehokkaammin kuin sulan maan aikaan järven rantamilta koskaan.

Vaikka etelässä kasvukausi on käynnistynyt ja kuvattavaa riittää alkukesän kukista lintujen runsauteen, on pohjoisessa ainakin lumitilanteen puolesta vielä täysi talvi. Useat hiihtokeskukset pitävät kaudenlopettajaisiaan toukokuun alussa, mutta vaikka rinteet olisivatkin kiinni, niin sopivien yöpakkasten myötä viimeisilläkin hangilla voi olla ihanteelliset ulkoilusäät. Yöpakkasia kuitenkin tarvitaan, sillä ilman niitä edelleen yli puolimetriset hanget soseutuvat pohjia myöten upottavaksi puuroksi. Puhumattakaan muuten oikukkaasta kevätsäästä, joka voi yhtenä päivänä värjöttää liki kesäisenä auringonpaisteena nakatakseen seuraavana päivänä räntää.

Oheiseen kuvaan tavoittelin maisemaa Kesänkijärveltä kohti Kellostapulia aamun tai illan loivassa ja värejä maalailevassa valossa. Aurinko on sulattanut jään pinnan paikoin liki peiliksi, noita kohtia katselin ennalta sillä silmällä, että niistä saisi tunturia heijastumaan. Sopiva hetki kuvan ja tunnelman tallentamiseen löytyi iltavaloista vähän ennen yhdeksää – Samaan aikaan, kun viimeiset pilkkijät tulivat rannalla vastaan, muutoin oli järvi tyystin tyhjentynyt hiihtäjistä ja kulkijoista. Toki aurinko lämmittää keskellä päivää, mikäs siinä on hiihdellessä, mutta kameran kanssa kannattaa kyllä yhä edelleen olla kärppänä auringon nousu- ja laskuhetkinä.

Itse asiassa olosuhteet muuttuvat etenkin pohjoisessa nyt nopeasti: Napapiirin pohjoispuolella päivän mitta harppoo eteenpäin sellaisilla kukonaskelilla, että kukolla on oltava peninkulmasaappaat jalassa. Niinpä tänään nähty valaistus, auringon nousu- tai laskuhetki ei käytännössä toistukaan huomenna samanlaisena. Tunnelmalliset aamu- ja iltavalot, sellaisten kohdalle sattuessa, kannattaa siis tallentaa hyvin muistikortille ja mielen sopukoihin.

Teksti ja kuva: Hannu Mällinen

Karttalinkki:

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Kes%C3%A4nkij%C3%A4rvi&srs=EPSG%3A3067&y=7501176&x=381911&lang=fi