Canon EOS R1 ja EOS R5 Mark II

Testissä Canonin uudet peilittömät järjestelmäkamerat

Canon julkaisi heinäkuussa 2024 kaksi enemmän tai vähemmän paljon odotettua peilitöntä järjestelmäkameraa, EOS R1 ja EOS R5 Mark II. EOS R1 siirsi Canonin järjestelmäkameroiden lippulaivan vihdoin peilittömien aikakauteen: vaikka Canon julkaisi ensimmäisen EOS R -kameran jo vuonna 2018, ja on pyrkinyt osoittamaan sitoutumistaan ja osaamistaan peilittömien järjestelmäkameroiden saralla sittemmin lukuisilla kameroilla ja objektiiveilla, niin valmistajan lippulaivana on tähän saakka ollut peilillinen EOS 1D X-sarja. Alkuperäinen EOS R5 puolestaan julkaistiin vuonna 2020, ja se oli (sisarmalli EOS R6:n ohella) Canonin ensimmäinen malli, jolla valmistaja siirtyi keskeisten kilpailijoiden kanssa samalle tasolle tai edelle kennotekniikassa ja muussa peilittömien kameroiden osaamisessa. Moni on saattanut odottaa EOS R5:n päivitystä jo useamman vuoden ajan, sillä sisarmalli R6 päivittyi II-versioon jo pari vuotta julkaisunsa jälkeen (ja parhaillaan huhutaan sen III-version julkaisusta lähitulevaisuudessa). Canonin ”viitossarjan” päivityssykli on kuitenkin ollut vuodesta 2008 saakka hämmentävänkin tasaisesti neljä vuotta, eli tässä suhteessa R5 Mark II ilmestyi tänä vuonna täsmälleen oikea-aikaisesti.

EOS R1 perustuu Canonin uuteen 24,2 megapikselin taustavalaistuun ja pinottuun kennoon. Kehittynyt kennotekniikka mahdollistaa 2,7 millisekunnin kennon lukunopeuden, vaikka Canon ei joidenkin ennakkohuhujen vastaisesti siirtynytkään R1:ssä globaaliin sulkimeen. Suorituskyvyn pohjana on uusin iteraatio valmistajan Digic X -kuvaprosessorista ja lisäksi kokonaan uusi Digic Accelerator -kiihdytinprosessori. EOS R1 on kooltaan n. 157,6 × 149,5 × 87,3 mm ja painaa ilman akkua ja muistikorttia n. 920g. Kamera on integroidun pystykuvauskahvan vuoksi käsissä kookas, mutta yllättävän kevyt: EOS R1 on 330g kevyempi kuin EOS 1D X Mark III ja 240g kevyempi kuin Nikon Z9. Peilittömien kameroiden miniatyyrimaailmassa R1 on suuri ja painava, mutta ei sittenkään luotaan työntävä järkäle.

Painikkeiden sijoittelun ja käyttöergonomian suhteen EOS R1 on selkeää sukua EOS 1D X-sarjalle ja EOS R3:lle. Painikkeiden funktiot ovat laajasti mukautettavissa, ja Canonin käyttöliittymän graafisella ohjeistuksella mukauttaminen on suhteellisen vaivatonta, vaikka järjestelmä ei olisi ennalta tuttu. EOS R1:n kosketusherkässä ja kustomoitavassa AF-ON-painikkeessa on nyt myös puolivälin tunnistin, mikä lisää sen monikäyttöisyyttä – painikkeen ja ominaisuuden olisi mielellään nähnyt myös EOS R5 Mark II:ssa, mutta sen sijaan siinä on vain tavanomainen joystick-monivalintapainike. EOS R1:n keskeiset painikkeet ovat identtisesti saatavilla sekä vaaka- että pystykuvausasennossa.

EOS R1:ssä on mekaaninen ja elektroninen suljin, joilla jatkuvan kuvauksen maksiminopeus on 12 ja 40 ruutua sekunnissa. Tuettuna on myös ennakkokuvaus, joka Canonilla tarkoittaa kiinteää puolen sekunnin kuvapuskuria, kun laukaisin painetaan puoliväliin. Tällöin maksiminopeudella voidaan siis tallentaa kameran välimuistiin 20 kuvaa ennen laukaisimen painamista pohjaan. Sarjakuvausnopeudet ovat laajasti mukautettavissa, ja ohjelmoitavalla painikkeella voidaan siirtyä hitaammalta nopeudelta täyteen nopeuteen (ns. speed boost -toiminto). Täydellä nopeudella kameran välimuistiin mahtuu 230 RAW-tiedostoa tai 500 jpg-kuvaa. Muistikorttipaikkoja on kaksi CFexpress B-tyyppistä. Hyvällä välimuistilla ja nopealla muistikortilla käytännön suorituskyky säilyy korkeana pitkäkestoisemmassakin täyden nopeuden sarjakuvauksessa. Huomionarvoisesti ennakkokuvaus ja nopeat sarjat tallentuvat normaaleiksi yksittäisiksi kuvatiedostoiksi, kun Canonin aiemmassa RAW-sarjatilassa kuvapurske muodosti muistikortille yhden tiedoston, josta yksittäiset kuvat piti erikseen irrottaa.

EOS R1:n automaattitarkennus tunnistaa ihmiset, eläimet ja ajoneuvot, ja tuettuna on laaja kohteen vartalon, pään ja silmien (oikea/vasen) tunnistus. Kokonaan uutta EOS 1 -sarjassa on katseavusteinen automaattitarkennus (Eye Control AF), joka on valmistajan mukaan kehitysversio EOS R3 -kameran vastaavasta. Kameralla voi siis tarkentaa haluamaansa kohteeseen katsomalla sitä etsimen lävitse. Ominaisuus vaatii optimaalisesti toimiakseen huolellisen kalibroinnin, mutta pikaisellakin testijaksolla se osoittautui mainioksi apuvälineeksi. EOS R1:n etsimessä on 9,44 miljoonaa kuvapistettä, jolla se on aivan markkinoiden kärkitasoa. Videopuolella EOS R1 pystyy tallentamaan sisäisesti 6K RAW-videota 60p-kuvataajuudella, ja 4K-videota voidaan tallentaa joko 120p tai 60p ylinäytteistetysti. Valittavissa on laajasti erilaisia kuvataajuuksia, videoformaatteja ja asetuksia, ja nyt myös Log2 -gamma aiemmin Canonin järjestelmäkameroissa valittavissa olleen Log3 -gamman lisäksi.

EOS R5 Mark II perustuu niin ikään valmistajan uuteen taustavalaistuun ja pinottuun 45 megapikselin kennoon. Verrattuna EOS R5:een tehollisten megapikselien määrä on Mark II:ssa ennallaan, mutta uutta on kennotekniikan kehitys ja sitä myötä kennon lukunopeuden huomattava kasvu (R5 Mark II 6,3 ms vrt. R5 16,3 ms). Mielenkiintoisesti Canonin panostaessa kennotekniikassa lukunopeuteen, on matalien ISO-herkkyyksien teoreettisessa dynamiikassa tullut hieman takapakkia: ISO 100-tasolla EOS R5:n PDR-dynamiikka (Photographic Dynamic Range) on mekaanisella sulkimella 11,85 valotusaskelta kun R5 Mark II:lla se on 11,45. Lukunopeuden kasvu ei ole tullut ilmaiseksi, aivan kuten kennotekniikan kehityksessä se ei tule muillakaan valmistajilla (vrt. esim. Sony A9 III:n tai Nikon Z6 III:n puutteet samassa suhteessa). EOS R5 säilyttää Mark II:een verrattuna etunsa dynamiikassa matalilla ISOilla 800:aan saakka, jonka jälkeen kamerat ovat käytännössä tasoissa.

Teoreettinen dynamiikka on kuitenkin oma lukunsa verrattuna reaalimaailman suorituskykyyn, ja tässä suhteessa kameroiden välillä voi olla vaikeaa jollei mahdotonta saada käytännön eroja – mutta ero kuitenkin voidaan saada valotusvaran (exposure latitude) ääritilannetestissä esille valottamalla ruutua härskisti yli useamman aukon ja korjaamalla valotus normaaliksi RAW-konvertterissa. Toisaalta elektronisella sulkimella tarina on hieman eri, sillä siinä missä EOS R5 pystyy tallentamaan vain 12-bittisiä RAW-tiedostoja, R5 Mark II:n RAW-tiedostot ovat myös elektronisella sulkimella 14-bittisiä. PDR-käyrällä tämä näkyy siten, että elektronisella sulkimella EOS R5 Mark II on matalilla ISOilla jotakuinkin saman verran edellä R5:ttä kuin se oli mekaanisella sulkimella sitä jäljessä (PDR ISO 100: EOS R5 Mark II 10,92 vs. EOS R5 10,44).

EOS R5 Mark II jakaa useita ominaisuuksia EOS R1:n kanssa: speksien perusteella kameroiden kuvaprosessorit ovat samoja, samoin katsetarkennus. Tarkennusjärjestelmäkin on perusteiltaan sama, mutta R5 Mark II:sta puuttuu R1:n edistyneempi ristikkäistyyppinen tarkennus. Verrattuna EOS R5:een, Mark II:n sarjakuvausnopeutta on nostettu 20:sta 30 kuvaan sekunnissa (elektronisella sulkimella; mekaaninen suljin sama 12 k/s). EOS R1:n tapaan sarjakuvausnopeudet ovat mukautettavissa, ja ennakkokuvaus tallentaa laukaisimen etuvedolla puolen sekunnin ajalta kuvia puskurimuistiin, jolloin maksiminopeudella puskuri on 15 kuvaa. Täydellä nopeudella kameran välimuistiin mahtuu CFexpress-kortilla 93 RAW-tiedostoa tai 200 jpg-kuvaa. Kamerassa on aiempaan tapaan myös UHS-II -nopeuksinen SD-korttipaikka, mutta SD-muistikortilla puskurimuisti on hieman pienempi ja se tyhjenee huomattavasti hitaammin. EOS R5 Mark II:n etsin on lippulaivaan verrattuna vaatimattomampi 5,76 miljoonalla kuvapisteellään, mutta on silti alkuperäistä EOS R5:ttä kirkkaampi.

Videokuvauksessa EOS R5 Mark II korjaa alkuperäisen R5:n keskeisen puutteen, eli kameraan on lisätty jäähdytyskanavat ehkäisemään videokuvauksen aikaista kuumenemista. Kameran pohjassa ja vasemmassa kyljessä olevat ilmankiertoaukot ovat suljettuja muusta kameran elektroniikasta, jolloin kamera on samantasoisesti sääsuojattu kuin alkuperäinenkin R5. 8K RAW-videota voidaan nyt tallentaa 60p-taajuudella ja EOS R1:n tapaan 4K-videota 120p taajuudella, mutta ylinäytteistetty 4K-video (joka oli EOS R5:llä ’4K HQ’ on Mark II:lla ’4K Fine’) rajoittuu 30p:hen. Videopuolen asetusten logiikkaa on muutettu hieman EOS R5:stä, ja näyttöön on saatavilla videokuvauksessa hyödyllinen waveform-monitorointi. EOS R1:n tapaan valittavissa on Log2 ja Log3 -logaritmiset gammat. Mark II:n liitinterminaaliin on pystytty mahduttamaan täysikokoinen HDMI aiemman miniversion tilalle.

Ulkoisesti Canon EOS R5 Mark II eroaa EOS R5:stä muutamilla selkeillä yksityiskohdilla: katsetarkennusjärjestelmän vuoksi etsinkuppi on kookas ja merkittävästi taaksepäin ulkoneva. Virtakytkin on siirretty kameran päältä etsimen vasemmalta puolelta EOS R6:n kaltaisesti peukalorullan etupuolelle – ja aiemman virtakytkimen paikalla on still- ja videotilojen vaihtokytkin. Tämä muutos vaatii EOS R5:stä Mark II:een siirtyvillä lihasmuistin jumppaamista, mutta virtakytkin on nyt kenties intuitiivisemmin yhden käden otteella (esim. kameraa laukusta otettaessa) saatavilla, ja toisaalta videotilaan siirtyminen on nyt paljon jouhevampaa verrattuna aiempaan Mode-painikkeen kautta tapahtuvaan. Salamaluisti on Canonin muiden uusien mallien tapaan älykäs ja tukee uusimpia lisävarusteita. Saadakseen parhaan hyödyn EOS R5 Mark II:sta, on siinä käytettävä uusimpia LP-E6P -akkuja, mutta kamera syö toki myös vanhempia LP-E6-sarjan akkuja.

Siinä, missä moni saattoi toivoa Canonin EOS R5-sarjan uusimmalta versiolta lisää megapikseleitä, kasvanutta dynamiikkaa ja ehkä enemmän maisema- ja studiopuolelle suuntautumista, on Canon kehittänyt kameraa selkeästi yleistyökalun suuntaan lisäämällä sen nopeutta ja viemällä lähemmäs EOS R6 Mark II ja EOS R3 -kameroita, sekä tuoretta EOS R1:tä. EOS R5 Mark II:n vahvuudet verrattuna aiempaan on merkittävästi parantuneet video-ominaisuudet ja kehittyneempi tarkennusjärjestelmä, joka poimii paljon tehokkaammin esimerkiksi lintuja lennossa. Matalien ISOjen heikompi dynamiikka on Mark II:ssa kompromissi, jonka merkitys riippuu käyttöprofiilista.

Pikaisella testisyklillä ja hyvissä olosuhteissa tuntui haastavalta saada lippulaivamalli EOS R1:n ja EOS R5 Mark II:n välille merkittäviä eroja tarkennusnopeudessa ja kohteentunnistuksessa, vaikka R1:ssä tiettävästi onkin edistyneempi tarkennusjärjestelmä. On mahdollista, että EOS R1 näyttää kunnolla kyntensä haastavammissa olosuhteissa – testisyklille osui lähinnä auringonpaistetta ja selkeitä kohteita. Toisaalta on huomattava, että testissä ollut EOS R1 oli demoversio: se voi joiltakin osin poiketa varsinaisesta tuotantomallista, jonka myynti alkaa myöhemmin marraskuussa. EOS R1 on vakuuttava työkalu ammattikuvaajille valokuvauksen genrestä riippumatta. Se ei jätä paljoa toivomisen varaa oikeastaan missään keskeisessä suhteessa – jollei sellaiseksi sitten lasketa sarjakuvauksen maksinopeutta, joka vaikka on sinänsä vakuuttava 40 kuvaa sekunnissa, niin jää sittenkin jälkeen esimerkiksi OM-Systemin MFT-kennoisen OM-1 Mark II:n 50 k/s tai Sony A9 III:n globaalin sulkimen 120 k/s -tasoista. On myös huomattava, että moni EOS R1:n uusista ominaisuuksista – kuten esimerkiksi automaattitarkennuksen toimintaa priorisoiva Action Priority tai tarkennus ennalta rekisteröityihin henkilöihin – eivät ole aivan omimmillaan luontokuvauksessa, vaan pikemmin parhaimmillaan urheilu- ja tapahtumakuvauksessa.

Kiitokset Canon Suomelle testin mahdollistamisesta.