OM System OM‑1 Mark II ja M.Zuiko Digital ED 150-600mm F5.0‑6.3 IS

Testissä OM Systemin lippulaivan päivitysversio ja monikäyttöinen telezoom-objektiivi

OM-System OM-1 julkaistiin maaliskuussa 2022 ja kameran tuoreeltaan testissä oleva II-versio kuluvan vuoden tammikuun lopulla. Päivitystahti on siten rivakka, vaikka aivan valtavista uudistuksista ei II-version kohdalla voidakaan puhua. Samaan aikaan kameran kanssa julkaistiin testissä oleva M.Zuiko 150-600mm supertelezoom-objektiivi, joka vaikka ei olekaan OM Systemin parasta Pro-sarjaa, niin tarjoaa MFT-kennokoon 2X-polttovälikertoimen ansiosta muikean 300-1200mm efektiivisen polttovälin. Tällä ulottuvuus ei ihan heti lopu kesken.

OM-1 Mark II pohjautuu samaan 20,4 megapikselin taustavalaistuun ja pinottuun kuvakennoon kuin ykkösversio. Samoin kuvaprosessori on ykkösversiosta tuttu Truepic X. Ennallaan on myös mainio ja laajasti mukautettava Pro Capture, eli kuvien tallennus puskurimuistiin laukaisimen puoliväliin painalluksella. Parannuksia on kuitenkin tehty ykkösversion keskeisimpiin naputuksen aiheisiin. OM-1 kykeni yhteensopivilla M.Zuiko Pro-sarjan objektiiveilla 50 kuvan sekuntinopeuteen täydellä automaattitarkennuksella (tarkennus lukittuna jopa 120 k/s ja ei Pro-objektiivilla automaattitarkennuksella 25 k/s), mutta puskuri oli huippunopeuteen suhteutettuna todella ohut, sillä RAW-tiedostoja tai jpg-kuvia mahtui kameran välimuistiin vain alle sata. Nyt II-versiossa puskurimuistiin mahtuu 50 k/s taajuudella jopa 256 RAW-tiedostoa, mikä on aivan merkittävä parannus käytännön suorituskykyyn. OM-1 Mark II:ssa automaattitarkennusta on myös parannettu ja OM System mainostaa useiden muiden kameravalmistajien tapaan kameran hyödyntävän AI:ta eli tekoälyä. Varsinaista itsenäistä ”älyä” kameroissa ei oikeastaan ole, vaan kyse on pikemmin siitä, että tarkennusjärjestelmän algoritmeja kehitetään ’älykkäämmiksi’ eli tunnistamaan paremmin kohteet erilaisissa tilanteissa. Alkuperäisen OM-1:n tarkennusjärjestelmä ei ollut missään nimessä huono, vaikka sen kohteen- ja silmäntunnistus ei parhaimmille pari vuotta sitten pärjännytkään. Muutos II-versiossa on aika suuri, ja etenkin oksien ja risujen seasta tarkennusjärjestelmä poimii kohteen kuten esimerkiksi linnun todella vaikuttavasti. Hankalissa olosuhteissa kun kohde on osin esteiden katveessa, OM-1 Mark II edustaa testaamistani laitteista aivan markkinoiden parhaimmistoa.

Muita erityisesti mainittavia uudistuksia OM-1 Mark II:ssa ovat aiemmasta tutun LiveND eli digitaalisen harmaasuotimen ulottuminen 7 valotusaskeleeseen eli ND128 tasolle. Digitaalinen harmaasuodin imitoi objektiivin eteen kiinnitettävän harmaasuotimen vaikutusta, jolloin valotusaikaa voidaan pidentää ja siten hyödyntää esimerkiksi maisemakuvakohteista tuttua veden virtauksen sumennusta. Uutta on myös LiveGND, eli digitaalinen puoliharmaasuodin, jolla kuva-alalle voidaan sommitella puoliharmaasuotimen vaikutus, kuten tyypillisesti esimerkiksi kirkkaan taivaan ja tummemman maan välillä on puoliharmaasuotimia käytetty. Kamerakennon kuvanvakaajan liikutteluun perustuvalla korkearesoluutioisella (Highres Shot) asetuksella voidaan tallentaa jopa 80 megapikselin 14-bittinen RAW-tiedosto.

M.Zuiko Digital ED 150-600mm F5.0‑6.3 IS edustaa samaa polttovälialuetta useiden objektiivivalmistajien vastaavien versioiden kanssa – sillä erotuksella, että täysikennoisissa polttovälialue on sen 150-600mm, kun taas OM Systemin MFT-kennokoossa siihen nähden efektiivisesti kaksinkertainen. Käytännön tilanteissa M.Zuiko 150-600 on hurjan monikäyttöinen: se toimii niin lähempänä oleviin ja kuvaajaan luottavaisemmin suhtautuviin kohteisiin kuin kauemmaksikin ja arempiin kuvauskohteisiin ulottuen. Tämä on tärkeä pointti siinäkin mielessä, että tänäkin talvena on ollut polemiikkia pöllöjen kuvaamisesta, miten kuvaajat voivat häiritä luontokappaleita pyrkiessään liian lähelle saadakseen hyvän lähikuvan – kun ulottuvalla teleobjektiivilla kohteen voi tavoittaa kauempaa, jolloin luontokappaleelle aiheutuvaa häiriötä voidaan välttää.

Sääsuojatussa (IPX1) M.Zuiko 150-600:ssa on tavanomaisesti painikkeet automaattitarkennukselle, kuvanvakaajan toiminnoille ja tarkennusalueen rajoittamiselle. Lisäksi objektiivissa on hyödyllinen kolmiasentoinen lukituspainike, jolla zoom saadaan kokonaan lukkoon ja tiukemmin tai pehmeämmin zoomautuvaksi. Ainakin testissä olleessa objektiiviyksilössä pehmeinkin smooth-asetus oli varsin jäykkä vaatien kuvausotteessa kohtuudella voimaa zoom-renkaan sormilla pyörittämiseksi. Kuvanlaadullisesti M.Zuiko 150-600mm (hintaluokka n. 2700€) on varsin mainio, ja väittäisin että useisiin käyttötarkoituksiin aivan yhtä kelpo kuin merkittävästi kalliimpi M.Zuiko 150-400mm F4.5 TC1.25x IS PRO (hintaluokka n. 7500€), joskin yhdellä merkittävällä erolla: OM-1 Mark II:n parasta 50 k/s nopeutta voidaan hyödyntää vain Pro-sarjan objektiiveilla. Testattavana olleella M.Zuiko 150-600mm objektiivilla huippunopeus rajoittuu automaattitarkennuksella 25 kuvan sekuntinopeuteen, joka sekin toisaalta riittää moneen, mutta kameran täyden potentiaalin hukkaaminen on silti tosiasia.

Kaiken kaikkiaan OM-1 Mark II (hintaluokka 2400€) on kelpo päivitys ja se julkaistiin mukavan nopealla tahdilla ensimmäisen version jälkeen. Pienikokoisen kameran hallinta voi etenkin erimerkkisistä siirtyvillä tuntua paikoin epäintuitiiviselta, kuten esimerkiksi virtapainikkeen sijainti, joka ei ole tavanomaisella kuvausotteella kameraa pidellessä kovin helposti tavoitettavissa. Kameran kuvanlaadullinen suorituskyky on ennallaan, samoin sarjakuvausnopeus, mutta puskurin yli 2,5-kertaistuminen ja tarkennusjärjestelmän parantuminen tekevät OM-1:n käyttäjän kannalta kamerasta melkein ”pakkopäivityksen”, ja vastaavasti lisäävät houkuttimia eri merkkisistä järjestelmistä siirtymistä pohtiville.

Testin mahdollistamisesta kiitokset OM Digital Solutions Suomen sivuliikkeelle.