Testissä Canon RF 200-800mm F6.3-9 IS USM

Canonin laajan polttovälialueen supertelezoom on monipuolinen laatulasi olematta kuitenkaan valmistajan parasta L-sarjaa

Canon julkaisi marraskuun alussa 2023 erehdyttävän valkoisen supertelezoom-objektiivin, RF 200-800mm F6.3-9 IS USM. Erehdyttävä objektiivi on siksi, että yleensä Canonin teleobjektiivien valkoinen väri on rajattu valmistajan parasta optista osaamista edustavalle L-sarjalle. RF 200-800mm ei kuitenkaan ole L-sarjaa, mikä saattaa säikäyttää yhdessä verrattain vaatimattomalta tuntuvan F9 valovoiman ja joihinkin kilpailijoihin verrattuna kalliihkon n. 2600€ hintalapun kanssa. Ennakkoluulot ovat kuitenkin turhia, sillä objektiivi on kattavasti sääsuojattu, mekaanisesti jämäkkä ja optisesti varsin mainio. Canonilta kerrotaankin, että RF 200-800-millisen kysyntä on ollut julkaisun jälkeen voimakasta, ja että moni jopa on vaihtamassa siihen kalliimmasta ja optisesti laadukkaammasta L-sarjan RF 100-500mm -objektiivista. Vaihtajat lienevät kaivanneet Canonilta telepäähän kriittisiä polttovälimillimetrejä, sillä etenkin täysikennoisella 500mm polttoväli voi jäädä useassa tilanteessa liian lyhyeksi.

Canonilta on aiemmin puuttunut valikoimastaan kunnolla supertele-luokkaan ulottuva zoom-objektiivi. Muista objektiivivalmistajista Sigmalla ja Tamronilla on valikoimassaan suositut 150-600mm -objektiivit (hintaluokat 1100€ ja 1500€), Sonylla 200-600mm -objektiivi (hintaluokka 2100€) ja Nikonilla mm. Z 180-600mm -objektiivi (hintaluokka 2100€). Edellä mainitut 600mm ulottuvat zoomit ovat telepäässä valovoimaltaan F6.3. Canonilla on ollut aiemmin valikoimassaan pari versiota 100-400mm F4.5-5.6 -objektiiveja, peilittömien aikakaudella RF 100-500mm F4.5-7.1 -objektiivi (hintaluokka 3400€), ja nyt siis luokassaan pisimmälle ulottuva, mutta telepään valovoimaltaan heikoin RF 200-800mm F6.3-9. Käytännössä kilpailijoiden 600mm F6.3 supertelezoomeihin verrattuna RF 200-800 on yhden aukon hitaampi, joka tarkoittaa kaksinkertaista valotusaikaa tai ISOa samoissa kuvausolosuhteissa – mutta vertailukelpoisuuden vuoksi 600mm F6.3 -objektiivissa 1,4X telejatke tuottaa 840mm efektiivisen polttovälin ja F9 aukon, jolloin objektiivit ovat toisaalta aika lähellä toisiaan.

Hyvä valovoima on useassa teleobjektiivin käyttötilanteessa merkittävä etu: se mahdollistaa lyhyet suljinajat ja terävät kuvat. RF 200-800mm -objektiivin telepään F9 valovoima on selkeä rajoite. Se tarkoittaa sitä, että elävien luontokappaleiden liikkeen pysäyttäviä valotusaikoja joutuu huonommissa valaistusoloissa hakemaan kameran ISOa suurentamalla. Napapiirin korkeudella, kirkkaanakin tammikuun talvipäivänä ruokintapaikan lintuja 1/400 – 1/500 valotusajoilla kuvatessa se tarkoitti kamerassa suunnilleen ISO 3200-6400 herkkyyksiä, pilvisempänä päivänä oli venyttävä ISO 12 800 saakka. Nykyaikaisella täysikennoisella kameralla kohina pysyy näillä ISOilla varsin hyvin kurissa, mutta eivät kuvat tietenkään ole yhtä sävykkäitä ja siistejä kuin matalammilla ISOilla. Lintujen lentokuvien liikkeen pysäyttäviä tuhannesosasekuntitason valotusaikoja on turha haaveilla ilman riittävän kirkasta päivänvaloa. RF 200-800-millisessä on toisaalta hyvä kuvanvakaaja, joka mahdollistaa valmistajan mukaan 5,5 valotusaskeleen vakautustehon. Käytännössä objektiivi siis mahdollistaisi 800mm polttovälillä jopa 1/20 sekunnin valotusaikoja, mutta eläväiset luontokappaleet jäävät tällöin helposti liike-epäteräviksi. RF 200-800 tarkentaa äänettömästi ja vaivattoman nopeasti, yltämättä mielestäni kuitenkaan aivan Canonin RF 100-500 -millisen tarkennusnopeuteen. Tämä saattaa johtua siitä, että 100-500-millisessä Nano USM -tarkennusmoottoreita on kaksi kun 200-800-millisessä vain yksi.

Objektiivin tullessa testiin, aprikoin ennalta, että millaista taustatoistoa eli bokehia tällä objektiivilla on mahdollista saada: usein kun esimerkiksi lintukuvissa peruskuvan ja loistavan ero voi olla siinä, miten harmoninen on kuvan tausta. Kalliit valovoimaiset supertelet ovat tunnettuja paitsi veitsenterävästä toistosta, niin myös kapeasta syvyysterävyydestä ja samettisesta bokehista, mutta miten vaatimattomampi F9 valovoimainen supertele vertautuu parhaimpiin? Lähietäisyyksillä RF 200-800-millisen telepäässä suunnilleen 600-800mm polttovälillä kohde irtoaa taustastaan todella mukavasti ja kauniita bokeh-pallojakin on mahdollista saada pääkohteen taustalle. Kun kuvattava kohde on etäämmällä tai jos kohteen ja taustan välissä on vain vähän ilmaa, ja etenkin, jos edellisten lisäksi taustalla on epämääräistä rääseikköä (kuten usein on spontaaneissa kuvaustilanteissa), tulevat heikomman valovoiman rajoitteet vastaan: kohdetta ei olekaan enää mahdollista samalla tapaa irrottaa taustastaan, vaan kuva jää levottomaksi. RF 200-800mm onkin parhaimmillaan lähietäisyyksillä esimerkiksi pikkulintujen kuvauksessa.

RF 200-800mm on laajakulma-asennossa 31,4 cm pitkä ja venyy telepäähän zoomattuna n. 9 cm pitemmäksi. Objektiivi ei siten ole erityisen kompakti, mutta hieman yli 2 kilon painoisena kuitenkin mukavan kevyt mukana maastossa kuljetettavaksi ja tasapainottuu rungon kanssa hyvin käsivaralta kuvattaessa: tämän ottaa mielellään mukaan metsään tai tuntureille. Canon RF 200-800mm F6.3-9 IS USM on kelpo optiikka monipuoliseen käyttöön, eikä F9 valovoimaa ainakaan täysikennoisella kameralla tarvitse säikähtää: ISOa nostamalla heikomman valovoiman pystyy monessa tilanteessa kompensoimaan. Lentokuviin ja vastaaviin tuhannesosasekuntitason valotusaikaa vaativiin sovelluksiin objektiivi soveltuu kuitenkin vain hyvissä valoissa.

Kiitokset Canon Suomelle testin mahdollistamisesta.