Uusi Luontokuva-lehti tarjoaa jälleen kaikille vapaasti luettavaksi mielenkiintoisen artikkelin. Se on Tuomas Heinosen kirjoittama Oravaprojekti puun latvassa.
”Ensin piti löytää sopiva puu. Toisena vaatimuksena oli, että kuvasta pitäisi saada mielenkiintoinen ja avara. Siitä tuli välittyä, että se on kuvattu korkealla eläinten omassa maailmassa”.
Lue miten tämä onnistui tästä linkistä.
Canon Powershot V1 -kamera näki ensin päivänvalon Yokohamassa, Japanissa CP+ -messuilla kuluvan vuoden helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta kamera julkaistiin tänään 26.3. myös globaalisti. Kyseessä on taskukokoinen 4K-hybridikamera, joka on suunnattu vloggaajille ja sisällöntuottajille.
Kiinteäobjektiivisen kompaktikameran erikoisuus on sen ultralaajakulmainen 16-50-polttovälinen optiikka F2.8-4.5 valovoimalla ja optisella kuvanvakaajalla – kompaktikameroiden optiikat ovat harvoin näin laajakulmaisia. Kamera pohjaa Canonin uuteen 1,4-tuumaiseen kennoon, jossa on 22 megapikseliä. Kamerassa on Canonin edistyneemmistä järjestelmäkameroista tuttu Dual Pixel CMOS AF II -tarkennus kohteen- ja silmäntunnistuksella (ihmiset ja eläimet). Verrattain suuri kenno ja valovoimainen optiikka mahdollistavat kapean syväterävyyden ja kohteen irrottamisen taustastaan – ja vaikka optiikan polttoväli ei kenties luontokuvaajille tunnu kauhean ulottuvalta, on se kameran segmentti ja käyttötarkoitus huomioiden varsin kattava.
Powershot V1:ssä on myös sisäänrakennettu ND-suodin, mikä lisää joustavuutta erilaisissa valaistusoloissa. Kamera on suunniteltu video edellä, mikä tarkoittaa mm., että kameran hallintapainikkeet ovat ensisijaisesti videokuvaajille rakennettuja. Powershot V1 tukee 4K 60P ja FHD 120P kuvataajuuksia, ja valittavissa on laajasti erilaisia videoasetuksia, kuten esimerkiksi Canon Log3 -gammaprofiili. Still-puolella kamera tukee RAW- ja CRAW-raakakuvaformaatteja. Kamera on kooltaan kompakti ja kevyt (374g), joten se on vaivaton kuljettaa mukana.
Toinen tänään julkistettu kamera on niin ikään videoihin painottunut EOS R50 V, joka pohjaa 24 megapikselin APS-C-kokoiseen kennoon. Kameran hallintapainikkeet, kuvaustapavalitsin ja ergonomia ovat Powershot V1:n kaltaisesti ensi sijassa videokuvaukseen suunniteltuja – kohderyhmänä samalla tapaa vloggaajat ja sisällöntuottajat.
EOS R50 V tallentaa 4K 60p -videokuvaa rajatulta kennolta, tai vastaavasti koko kennon kokoista 6K-kuvasta ylinäytteistettyä 4K 30P -videota. Powershot V1:n kaltaisesti, FHD 120P on myös vaihtoehto hidastusten tekemiseen jälkikäsittelyssä. Kamerassa on niin ikään Dual Pixel AF II -automaattitarkennus kohteentunnistuksilla, sekä 4:2:2 10-bittinen videokuva – ja mahdollisuus mukauttaa videoparametreja mm. Canon Log3 -gammalla ja kustomoitavilla väriprofiileilla.
Audiota voidaan nauhoittaa neljälle äänikanavalle, mikä lisää mahdollisuuksia eri äänilähteille ja monimikrofonisiin tuotantoihin. EOS R50 V kykenee tallentamaan 4K-videota jopa kaksi tuntia ilman ylikuumenemista. Kamerassa on Power zoom -käyttöpainike tuettujen objektiivien moottoroitua zoomaamista varten. Videomonitorointiin kamerassa on ammattimaisia työkaluja, kuten false colour, seeprat ja focus peaking. Kameran hallintaa ja kuvamateriaalin siirtoa varten EOS R50 V:ssä on Wifi, bluetooth- ja USB-kytkentämahdollisuudet, ja kamera on yhteensopiva Canonin Live Switcher -mobiilisovelluksen kanssa.
EOS R50 V -kameran kanssa sopii hyvin yhteen niin ikään tänään julkistettu ultralaajakulmainen RF-S 14-30mm F4-6.3 IS STM PZ -objektiivi. Objektiivin erikoisuus on sisäinen moottorizoom, jolla polttoväliä voidaan muuttaa tarkasti ja pehmeästi yhteensopivan kameran hallintavivulla – tai Bluetooth-kaukosäätimellä tai mobiilisovelluksella. EOS R50 V -kameralla voidaan siis hallita RF-S 14-30mm -objektiivin zoomia, mutta objektiivi on yhteensopiva myös muiden EOS R -sarjan kameroiden kanssa. Objektiivissa on 5 valotusaskeleen tehoinen optinen kuvanvakaaja, ja UD- ja asfääriset linssit, sekä Canonin Super Spectra -pinnoite korkean erottelukyvyn ja kuvanlaadun takeina. RF-S 14-30mm objektiivi tarkentuu lähimmillään vain 15 cm:iin, mikä tekee siitä mainion myös lähikuvaustarpeisiin. Objektiivin STM-tarkennusmoottori mahdollistaa pehmeän kohteenseurannan minimallisilla äänillä. RF-S 14-30mm F4-6.3 IS STM PZ on kevyt (181g) ja kompakti, eikä sen pituus muutu zoomatessa tai tarkentaessa.
Toinen tänään julkistettu objektiivi on RF 20mm F1.4L VCM, joka jatkaa RF-sarjan VCM-äänikelamoottoristen F1.4-valovoimaisten L-sarjan kiinteäpolttovälisten objektiivien sarjaa – aiemmin sarjaan on julkaistu samaa koko- ja paino- ja valovoimaluokkaa edustavat 50 mm ja 35 mm -objektiivit. Nämä kolme objektiivia ovat hyvin samankokoisia ja -painoisia, niiden hallintapainikkeet ovat identtisiä, ja niihin sopivat samankokoiset suotimet, minkä vuoksi ne toimivat hyvin ristiin erilaisissa rig-kokoonpanoissa.
RF 20mm F1.4L VCM:n kuvakulma on kulmasta kulmaan 94 astetta, ja objektiivi tarkentuu vain 20 cm:n etäisyydelle, mitkä mahdollistavat luovan työskentelyn paitsi todella laajakulmaisissa kuvauskohteissa, niin myös suurella valovoimalla ja kapealla syväterävyydellä lähietäisyyksillä. Objektiivissa kaksi asfääristä, yksi Super UD, kaksi UD ja yksi BR (Blue Spectrum Refractive) -linssielementtiä, sekä Canonin ASC, SWC ja Super Spectra -pinnoitteet, joiden ansiosta objektiivin kuvanlaadun voidaan odottaa olevan parasta mahdollista. Objektiivissa on myös 11-lehtinen himmennin, joka yhdessä suuren valovoiman kanssa tuottaa pehmeää bokehia.
RF 20mm F1.4L VCM -objektiivissa on saman objektiivisarjan muiden edustajien tapaan minimoitu ns. focus breathing -ilmiö, mikä tarkoittaa sitä, että kuvauskohde pysyy saman suuruisena vaikka tarkennusta muutetaan – ominaisuus on eritoten hyödyllinen videokuvauksessa. Canonin L-sarjan objektiiveilla tyypillisesti, RF 20mm F1.4L VCM on sääsuojattu.
Canonin tänään julkistettujen uutuuksien myynti alkaa huhtikuussa 2025, ja niiden verolliset suositusvähittäishinnat ovat: Canon PowerShot V1, 1079 €, Canon EOS R50 V (runko), 819 €, Canon EOS R50 V + Canon RF-S 14-30mm F4-6.3 IS STM PZ, 1079 €, Canon RF 20mm F1.4L VCM, 2199 €.
Lue Luontokuva-lehden artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.
Luontokuva-lehti ilmestyy tänä vuonna kuusi kertaa. Lehden löytää Lehtipisteestä tai voit tilata lehden itsellesi tai lahjaksi tästä linkistä.
Jäsenet saavat lehden jäsenetuna, ks. linkki.
Testissä Sony A1 II ja FE 300mm f/2.8 GM OSS
Sony julkaisi viime vuoden marraskuussa sen järjestelmäkameroiden lippulaivaa edustavan Alpha 1 -sarjan II version. Alkuperäinen A1 julkaistiin tammikuussa 2021, joten päivityssykli on valmistajalle varsin tyypillinen runsaat kolme vuotta. Alkuperäisen A1:n tavoin, myös A1 II perustuu 50,1 megapikselin pinottuun kennoon. Kenno on pohjimmiltaan täysin sama, eli mitään mullistavaa uutta kennoteknologiaa Sony ei tuoreeseen lippulaivaansa ole rakentanut. Toisaalta A1 II suoriutuu läpi ISO-skaalan hieman paremmin dynamiikassa kuin alkuperäinen A1 (esim. ISO 100 Photographic Dynamic Range; A1 11,34 EV vs. A1 II 11,61EV), josta kiitos lienee uusimmalle versiolle Sonyn Bionz XR -kuvaprosessorista.
Sarjakuvausnopeus on sama alkuperäisen ja II-version välillä, 10 ruutua sekunnissa mekaanisella ja 30 ruutua elektronisella sulkimella (30k/s häviöllisesti pakattuna; häviöttömästi pakattu RAW 20k/s). Sony A1 II:n välimuistiin mahtuu 400 jpg-kuvaa tai enintään 240 häviöllisesti pakattua RAW-tiedostoa, mitkä ovat vakuuttavia lukuja etenkin, kun huomioidaan kameran 50 megapikselin resoluutio. Erityyppisten RAW-tiedostojen suhteen ero puskurointikyvyssä kuitenkin on todella suuri: häviöttömästi pakattua RAWia mahtuu välimuistiin vain 100 ruutua ja pakkaamatonta 84 ruutua. A-tyypin CFexpress-kortille puskurimuisti onneksi tyhjenee varsin vikkelästi, mutta siitä huolimatta käytännön suorituskyky pysyy lippulaivamaisella tasolla oikeastaan vain tallennusmuodon ollessa jpg tai häviöllisesti pakattu RAW. Toisaalta vaikka häviöllinen pakkaus kadottaa osan alkuperäisen raakakuvatiedoston datasta, niin sillä ei välttämättä ole suurta käytännön merkitystä. Niin tai näin, Sonyn lippulaiva hyötyisi nopeammasta CFexpress 4.0 arkkitehtuurista – tai vastaavasti joidenkin kilpailevien valmistajien käyttämistä B-tyypin CFexpress-korteista, joiden kirjoitusnopeudet ovat A-tyypin kortteihin verrattuna kaksinkertaisia. Nopeutta tarvitsevien kannattaa joka tapauksessa A1 II:n kanssa pysytellä CFexpress-muistikorteissa, sillä nopeallakin SD-kortilla käytännön suorituskyky tippuu selkeästi puskurimuistin tyhjentyessä muistikortille oleellisesti verkkaisemmin.
Sony A1 II:ssa on valmistajan A7R V ja A9 III -kameroista tuttu tekoälyä hyödyntävä AI-yksikkö tarkennusjärjestelmän tukena. Sen seurauksena A1 II:n tarkennus kykenee tunnistamaan laajan skaalan erilaisia kohteita (ihmiset, eläimet, linnut, hyönteiset, autot ja junat sekä lentokoneet). Tarkennus osaa tunnistaa kohteen osia, kuten esimerkiksi silmät, ja tässä suhteessa Sonyn mukaan A1 II tarjoaa ihmisten ja eläinten silmien tunnistuksessa 30 %:n parannuksen ja lintujen silmiin 50 %:n parannuksen verrattuna alkuperäiseen A1:een. Uutena ominaisuutena kohteentunnistuksessa on myös automaattitoiminto, jolla kamera pyrkii automaattisesti tunnistamaan tarkennuskohteen ilman, että kuvaajan itse täytyy se erikseen määrittää. Käytännössä Sony A1 II:n kohteen- ja silmäntunnistus toimii vakuuttavasti, mutta vaikutelmaksi jää, että verrattuna Canonin uusimpiin (EOS R5 Mark II ja EOS R1) kohteen pitää olla kuva-alalla suurempi, jotta Sony tarraa siihen. Kohteen tunnistettuaan järjestelmä kykenee seuraamaan sitä moitteettomasti, ja muistikortille tallentuu silmäteräviä ruutuja korkealla prosentilla. Tämän päivän lippulaivakameralle tyypillisesti A1 II:ssa on myös ennakkokuvaustoiminto, jolla laukaisimen etuvedolla voidaan tallentaa mukautettavasti kameran välimuistiin 0,03-1 sekunnin ajalta kuvia, eli maksimissaan 30 kuvaa ennen laukaisimen painamista pohjaan.
Kameran takanäyttö on kasvanut A1:n 3 tuumaisesta hieman ollen nyt 3,2 tuumaa. Takanäyttö on Sonyn viimeisimpien kameroiden tapaan neliakselisesti taittuva, mikä on selkeä kehitysaskel alkuperäisen A1:n takanäytöstä. A1 II:n etsin on alkuperäisen A1:n kanssa samaa resoluutiota 9,44 miljoonalla kuvapisteellä, mutta sen virkistystaajuutta voidaan resoluutiosta tinkimällä nostaa 60 ruudusta 120 ruutuun tai jopa 240 ruutuun sekunnissa. Kameran kennovakaajan (IBIS) teho on päivittynyt alkuperäisen A1:n 5,5 valotusaskeleesta II-version 8,5 valotusaskeleeseen kuva-alan keskellä ja 7 valotusaskeleeseen kuva-alan reunoilla.
A1 II jakaa saman nappien sijoittelun ja käyttöergonomian A9 III:n kanssa. Virtakytkin on Sonylle tuttuun tapaan etusormivipu laukaisimen yhteydessä. Laukaisimen takana kameran päällä on kookkaat ja reilusti rungosta ulkonevat kustomoitavat C1 ja C2 -painikkeet – näitä käyttää mielellään talvipakkasilla hanskat kädessä. Kuvausmoodien valintakiekko on kameran päällä etsimen oikealla puolen, tarkennusnopeuksien ja tarkennustapojen valintakiekko etsimen vasemmalla puolen. Kuvaussuureiden (suljinaika, aukko, ISO, valotuskompensaatio) säätämiseksi peukalorullia on kaksi, etusormirullia yksi. Pääosin kaikki painikkeet ovat mukautettavissa ja ergonomisesti onnistuneesti sijoiteltuja, eli niiden käyttö onnistuu loogisesti kameraa kuvausotteessa pidettäessä. Kameran päällä olevien valintakiekkojen keskellä olevat lukitusnupit tulisi mielestäni olla samalla käyttölogiikalla kuin uloin peukalorulla: napin painaminen pohjaan lukitsee rullan, sen ollessa ylhäällä rulla toimii vapaasti. Valintakiekkojen pientä lukitusnuppia täytyy kuitenkin pitää pohjassa, jotta valintakiekko toimii, mikä on hanskat kädessä hankalaa. Samoin kamerarungon etupuolella objektiivikiinnityksen vieressä oleva C5 -painike on ahtaassa paikassa – osin Sonyn kameroiden mitoituksestakin johtuen, eli tilaa ei ole enempää. C5 voisi kuitenkin olla C1 ja C2 -painikkeiden tapaan reilummin rungosta kohoava, jolloin sen tavoittaisi paremmin – oletuksena C5-painikkeeseen muuten on konfiguroituna ns. speed boost- toiminto, jolla matalammalta sarjakuvausnopeudelta voidaan siirtyä maksiminopeuteen napin painalluksella. Kokonaisuudessa A1 II:n ergonomia on kunnossa ja sen arviointi ylipäätään pitkälti makuasioita.
Sony A1 II on uudistuksena maltillinen. Se tuo valmistajan lippulaivakameraan muutaman oleellisesti suorituskykyä parantavan päivityksen, mutta ei mullista segmentin tai ylipäätään kameratekniikan tilannetta mitenkään (vrt. vaikkapa miten Sonyn A9 III ja sen globaali suljin teki). Muista merkeistä tai Sonyn alemmista malleista siirtyessä A1 II on varteenotettava investointi, sillä vaikka sen keskeiset ominaisuudet osin perustuvatkin 4 vuoden takaiseen A1:een, niin ovat edelleen täysin kurantteja – mutta toisaalta ja juuri siksi A1:n omistajalla päivitystarvetta ei välttämättä ole. Kilpailu kameramallien ylemmissä segmenteissä on tiukkaa, ja riippuen mitä mittareita painotetaan, ykköseksi voi päätyä useakin vaihtoehto – tai samalta valmistajalta toinen malli. Oleellista myös on, että keskeiset kameravalmistajat ovat ominaisuuksissa niin lähellä toisiaan, että ratkaisevan kuvan saaminen on enemmän kiinni kuvaajasta kuin siitä, minkä merkkinen työkalu hänellä on.
Sony FE 300mm f/2.8 GM OSS julkaistiin marraskuussa 2023, ja se oli lanseeraushetkellä kevyin F2.8-valovoimainen 300-millinen tele kuunaan tehty: se painaa ilman jalustakiinnitystä vain 1470 grammaa, mikä mittaluokkana on noin puolet siitä, mitä 300-milliset F2.8-valovoimaiset kinokoon objektiivit tavanomaisesti ovat painaneet. Sonyn 300-millinen tuntuu todella kevyeltä käsitellä ja sitä kantaa maastossa vaivatta mukana. Pystykahvalla varustettuun A1 II -runkoon kiinnitettynä objektiivi tasapainottuu mukavasti jalustapannan tuntumasta kiinni pitäessä. Jalustapanta pyörii löysennettynä vapaasti, eikä siinä ole vaaka- ja pystykuvausasentojen kohdalla pysähdyslovia, mikä ei ole mielestäni paras ratkaisu. Objektiivissa on tavanomaiset kytkimet automaattitarkennukselle, tarkennusalueen rajoitukselle ja kuvanvakaajan toiminnalle, sekä ulompana tarkennuskehän takana kustomoitavat painikkeet ja säätökehä. Vastavalosuoja tuntuu jämäkältä ja se pyörähtää kiinni objektiivin etupuolelle napakasti. Objektiivin optinen rakenne sisältää kolme Super ED ja yhden ED-elementin (ED, extra low dispersion), joiden ansiosta optiset vääristymät voidaan minimoida. 11-lehtinen himmennin yhdessä suuren valovoiman kanssa mahdollistavat kuviin pehmeän bokehin. Tarkennuksesta huolehtii kaksi Sonyn XD-lineaarimoottoria, joiden ansiosta objektiivi tarkentaa nopeasti ja täysin äänettömästi.
Luontokuvauksessa teleobjektiivin 300 milliä on polttovälinä nykymittapuulla kenties vähän, eikä sillä tietysti tavoita kaukaisempia tai pienempiä kohteita samalla tapaa kuin pitkillä 500-800-millisillä superteleillä. Toisaalta kookkaampia tai helpommin lähestyttäviä kohteita valovoimaisella 300-millisellä voidaan kuvata irrottaen ne näyttävästi taustastaan – ja toisaalta Sonyn 300 F2.8 on yhteensopiva valmistajan 1,4X ja 2X -telejatkeiden kanssa, jolloin saatavilla ovat 420mm ja 600mm polttovälit. Sonyn valovoimainen 300-millinen tuottaa reunasta reunaan terävää kuvaa, ja valovoimaisille superteleille ominaisesti se on optisesti parhaimmillaan jo täydellä aukolla. Yhdessä A1 II:n kanssa Sonyn 300-millinen on nopea ja äänetön tarkentaja. Niukassa valossa ja matalakontrastisissa kohteissa kuitenkin havaitsin hieman tarkennuksen hakemista.
Sony A1 II:n hintaluokka on 7800€ ja FE 300mm f/2.8 GM OSS -objektiivin 7000€. Kiitokset Sony Nordicille välinekokeilun mahdollistamisesta.
Lue Luontokuva-lehden artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.
Luontokuva-lehti ilmestyy ensi vuonna kuusi kertaa. Lehden löytää Lehtipisteestä tai voit tilata lehden itsellesi tai lahjaksi tästä linkistä.
Jäsenet saavat lehden jäsenetuna, ks. linkki.
Testissä Canonin uudet peilittömät järjestelmäkamerat
Canon julkaisi heinäkuussa 2024 kaksi enemmän tai vähemmän paljon odotettua peilitöntä järjestelmäkameraa, EOS R1 ja EOS R5 Mark II. EOS R1 siirsi Canonin järjestelmäkameroiden lippulaivan vihdoin peilittömien aikakauteen: vaikka Canon julkaisi ensimmäisen EOS R -kameran jo vuonna 2018, ja on pyrkinyt osoittamaan sitoutumistaan ja osaamistaan peilittömien järjestelmäkameroiden saralla sittemmin lukuisilla kameroilla ja objektiiveilla, niin valmistajan lippulaivana on tähän saakka ollut peilillinen EOS 1D X-sarja. Alkuperäinen EOS R5 puolestaan julkaistiin vuonna 2020, ja se oli (sisarmalli EOS R6:n ohella) Canonin ensimmäinen malli, jolla valmistaja siirtyi keskeisten kilpailijoiden kanssa samalle tasolle tai edelle kennotekniikassa ja muussa peilittömien kameroiden osaamisessa. Moni on saattanut odottaa EOS R5:n päivitystä jo useamman vuoden ajan, sillä sisarmalli R6 päivittyi II-versioon jo pari vuotta julkaisunsa jälkeen (ja parhaillaan huhutaan sen III-version julkaisusta lähitulevaisuudessa). Canonin ”viitossarjan” päivityssykli on kuitenkin ollut vuodesta 2008 saakka hämmentävänkin tasaisesti neljä vuotta, eli tässä suhteessa R5 Mark II ilmestyi tänä vuonna täsmälleen oikea-aikaisesti.
EOS R1 perustuu Canonin uuteen 24,2 megapikselin taustavalaistuun ja pinottuun kennoon. Kehittynyt kennotekniikka mahdollistaa 2,7 millisekunnin kennon lukunopeuden, vaikka Canon ei joidenkin ennakkohuhujen vastaisesti siirtynytkään R1:ssä globaaliin sulkimeen. Suorituskyvyn pohjana on uusin iteraatio valmistajan Digic X -kuvaprosessorista ja lisäksi kokonaan uusi Digic Accelerator -kiihdytinprosessori. EOS R1 on kooltaan n. 157,6 × 149,5 × 87,3 mm ja painaa ilman akkua ja muistikorttia n. 920g. Kamera on integroidun pystykuvauskahvan vuoksi käsissä kookas, mutta yllättävän kevyt: EOS R1 on 330g kevyempi kuin EOS 1D X Mark III ja 240g kevyempi kuin Nikon Z9. Peilittömien kameroiden miniatyyrimaailmassa R1 on suuri ja painava, mutta ei sittenkään luotaan työntävä järkäle.
Painikkeiden sijoittelun ja käyttöergonomian suhteen EOS R1 on selkeää sukua EOS 1D X-sarjalle ja EOS R3:lle. Painikkeiden funktiot ovat laajasti mukautettavissa, ja Canonin käyttöliittymän graafisella ohjeistuksella mukauttaminen on suhteellisen vaivatonta, vaikka järjestelmä ei olisi ennalta tuttu. EOS R1:n kosketusherkässä ja kustomoitavassa AF-ON-painikkeessa on nyt myös puolivälin tunnistin, mikä lisää sen monikäyttöisyyttä – painikkeen ja ominaisuuden olisi mielellään nähnyt myös EOS R5 Mark II:ssa, mutta sen sijaan siinä on vain tavanomainen joystick-monivalintapainike. EOS R1:n keskeiset painikkeet ovat identtisesti saatavilla sekä vaaka- että pystykuvausasennossa.
EOS R1:ssä on mekaaninen ja elektroninen suljin, joilla jatkuvan kuvauksen maksiminopeus on 12 ja 40 ruutua sekunnissa. Tuettuna on myös ennakkokuvaus, joka Canonilla tarkoittaa kiinteää puolen sekunnin kuvapuskuria, kun laukaisin painetaan puoliväliin. Tällöin maksiminopeudella voidaan siis tallentaa kameran välimuistiin 20 kuvaa ennen laukaisimen painamista pohjaan. Sarjakuvausnopeudet ovat laajasti mukautettavissa, ja ohjelmoitavalla painikkeella voidaan siirtyä hitaammalta nopeudelta täyteen nopeuteen (ns. speed boost -toiminto). Täydellä nopeudella kameran välimuistiin mahtuu 230 RAW-tiedostoa tai 500 jpg-kuvaa. Muistikorttipaikkoja on kaksi CFexpress B-tyyppistä. Hyvällä välimuistilla ja nopealla muistikortilla käytännön suorituskyky säilyy korkeana pitkäkestoisemmassakin täyden nopeuden sarjakuvauksessa. Huomionarvoisesti ennakkokuvaus ja nopeat sarjat tallentuvat normaaleiksi yksittäisiksi kuvatiedostoiksi, kun Canonin aiemmassa RAW-sarjatilassa kuvapurske muodosti muistikortille yhden tiedoston, josta yksittäiset kuvat piti erikseen irrottaa.
EOS R1:n automaattitarkennus tunnistaa ihmiset, eläimet ja ajoneuvot, ja tuettuna on laaja kohteen vartalon, pään ja silmien (oikea/vasen) tunnistus. Kokonaan uutta EOS 1 -sarjassa on katseavusteinen automaattitarkennus (Eye Control AF), joka on valmistajan mukaan kehitysversio EOS R3 -kameran vastaavasta. Kameralla voi siis tarkentaa haluamaansa kohteeseen katsomalla sitä etsimen lävitse. Ominaisuus vaatii optimaalisesti toimiakseen huolellisen kalibroinnin, mutta pikaisellakin testijaksolla se osoittautui mainioksi apuvälineeksi. EOS R1:n etsimessä on 9,44 miljoonaa kuvapistettä, jolla se on aivan markkinoiden kärkitasoa. Videopuolella EOS R1 pystyy tallentamaan sisäisesti 6K RAW-videota 60p-kuvataajuudella, ja 4K-videota voidaan tallentaa joko 120p tai 60p ylinäytteistetysti. Valittavissa on laajasti erilaisia kuvataajuuksia, videoformaatteja ja asetuksia, ja nyt myös Log2 -gamma aiemmin Canonin järjestelmäkameroissa valittavissa olleen Log3 -gamman lisäksi.
EOS R5 Mark II perustuu niin ikään valmistajan uuteen taustavalaistuun ja pinottuun 45 megapikselin kennoon. Verrattuna EOS R5:een tehollisten megapikselien määrä on Mark II:ssa ennallaan, mutta uutta on kennotekniikan kehitys ja sitä myötä kennon lukunopeuden huomattava kasvu (R5 Mark II 6,3 ms vrt. R5 16,3 ms). Mielenkiintoisesti Canonin panostaessa kennotekniikassa lukunopeuteen, on matalien ISO-herkkyyksien teoreettisessa dynamiikassa tullut hieman takapakkia: ISO 100-tasolla EOS R5:n PDR-dynamiikka (Photographic Dynamic Range) on mekaanisella sulkimella 11,85 valotusaskelta kun R5 Mark II:lla se on 11,45. Lukunopeuden kasvu ei ole tullut ilmaiseksi, aivan kuten kennotekniikan kehityksessä se ei tule muillakaan valmistajilla (vrt. esim. Sony A9 III:n tai Nikon Z6 III:n puutteet samassa suhteessa). EOS R5 säilyttää Mark II:een verrattuna etunsa dynamiikassa matalilla ISOilla 800:aan saakka, jonka jälkeen kamerat ovat käytännössä tasoissa.
Teoreettinen dynamiikka on kuitenkin oma lukunsa verrattuna reaalimaailman suorituskykyyn, ja tässä suhteessa kameroiden välillä voi olla vaikeaa jollei mahdotonta saada käytännön eroja – mutta ero kuitenkin voidaan saada valotusvaran (exposure latitude) ääritilannetestissä esille valottamalla ruutua härskisti yli useamman aukon ja korjaamalla valotus normaaliksi RAW-konvertterissa. Toisaalta elektronisella sulkimella tarina on hieman eri, sillä siinä missä EOS R5 pystyy tallentamaan vain 12-bittisiä RAW-tiedostoja, R5 Mark II:n RAW-tiedostot ovat myös elektronisella sulkimella 14-bittisiä. PDR-käyrällä tämä näkyy siten, että elektronisella sulkimella EOS R5 Mark II on matalilla ISOilla jotakuinkin saman verran edellä R5:ttä kuin se oli mekaanisella sulkimella sitä jäljessä (PDR ISO 100: EOS R5 Mark II 10,92 vs. EOS R5 10,44).
EOS R5 Mark II jakaa useita ominaisuuksia EOS R1:n kanssa: speksien perusteella kameroiden kuvaprosessorit ovat samoja, samoin katsetarkennus. Tarkennusjärjestelmäkin on perusteiltaan sama, mutta R5 Mark II:sta puuttuu R1:n edistyneempi ristikkäistyyppinen tarkennus. Verrattuna EOS R5:een, Mark II:n sarjakuvausnopeutta on nostettu 20:sta 30 kuvaan sekunnissa (elektronisella sulkimella; mekaaninen suljin sama 12 k/s). EOS R1:n tapaan sarjakuvausnopeudet ovat mukautettavissa, ja ennakkokuvaus tallentaa laukaisimen etuvedolla puolen sekunnin ajalta kuvia puskurimuistiin, jolloin maksiminopeudella puskuri on 15 kuvaa. Täydellä nopeudella kameran välimuistiin mahtuu CFexpress-kortilla 93 RAW-tiedostoa tai 200 jpg-kuvaa. Kamerassa on aiempaan tapaan myös UHS-II -nopeuksinen SD-korttipaikka, mutta SD-muistikortilla puskurimuisti on hieman pienempi ja se tyhjenee huomattavasti hitaammin. EOS R5 Mark II:n etsin on lippulaivaan verrattuna vaatimattomampi 5,76 miljoonalla kuvapisteellään, mutta on silti alkuperäistä EOS R5:ttä kirkkaampi.
Videokuvauksessa EOS R5 Mark II korjaa alkuperäisen R5:n keskeisen puutteen, eli kameraan on lisätty jäähdytyskanavat ehkäisemään videokuvauksen aikaista kuumenemista. Kameran pohjassa ja vasemmassa kyljessä olevat ilmankiertoaukot ovat suljettuja muusta kameran elektroniikasta, jolloin kamera on samantasoisesti sääsuojattu kuin alkuperäinenkin R5. 8K RAW-videota voidaan nyt tallentaa 60p-taajuudella ja EOS R1:n tapaan 4K-videota 120p taajuudella, mutta ylinäytteistetty 4K-video (joka oli EOS R5:llä ’4K HQ’ on Mark II:lla ’4K Fine’) rajoittuu 30p:hen. Videopuolen asetusten logiikkaa on muutettu hieman EOS R5:stä, ja näyttöön on saatavilla videokuvauksessa hyödyllinen waveform-monitorointi. EOS R1:n tapaan valittavissa on Log2 ja Log3 -logaritmiset gammat. Mark II:n liitinterminaaliin on pystytty mahduttamaan täysikokoinen HDMI aiemman miniversion tilalle.
Ulkoisesti Canon EOS R5 Mark II eroaa EOS R5:stä muutamilla selkeillä yksityiskohdilla: katsetarkennusjärjestelmän vuoksi etsinkuppi on kookas ja merkittävästi taaksepäin ulkoneva. Virtakytkin on siirretty kameran päältä etsimen vasemmalta puolelta EOS R6:n kaltaisesti peukalorullan etupuolelle – ja aiemman virtakytkimen paikalla on still- ja videotilojen vaihtokytkin. Tämä muutos vaatii EOS R5:stä Mark II:een siirtyvillä lihasmuistin jumppaamista, mutta virtakytkin on nyt kenties intuitiivisemmin yhden käden otteella (esim. kameraa laukusta otettaessa) saatavilla, ja toisaalta videotilaan siirtyminen on nyt paljon jouhevampaa verrattuna aiempaan Mode-painikkeen kautta tapahtuvaan. Salamaluisti on Canonin muiden uusien mallien tapaan älykäs ja tukee uusimpia lisävarusteita. Saadakseen parhaan hyödyn EOS R5 Mark II:sta, on siinä käytettävä uusimpia LP-E6P -akkuja, mutta kamera syö toki myös vanhempia LP-E6-sarjan akkuja.
Siinä, missä moni saattoi toivoa Canonin EOS R5-sarjan uusimmalta versiolta lisää megapikseleitä, kasvanutta dynamiikkaa ja ehkä enemmän maisema- ja studiopuolelle suuntautumista, on Canon kehittänyt kameraa selkeästi yleistyökalun suuntaan lisäämällä sen nopeutta ja viemällä lähemmäs EOS R6 Mark II ja EOS R3 -kameroita, sekä tuoretta EOS R1:tä. EOS R5 Mark II:n vahvuudet verrattuna aiempaan on merkittävästi parantuneet video-ominaisuudet ja kehittyneempi tarkennusjärjestelmä, joka poimii paljon tehokkaammin esimerkiksi lintuja lennossa. Matalien ISOjen heikompi dynamiikka on Mark II:ssa kompromissi, jonka merkitys riippuu käyttöprofiilista.
Pikaisella testisyklillä ja hyvissä olosuhteissa tuntui haastavalta saada lippulaivamalli EOS R1:n ja EOS R5 Mark II:n välille merkittäviä eroja tarkennusnopeudessa ja kohteentunnistuksessa, vaikka R1:ssä tiettävästi onkin edistyneempi tarkennusjärjestelmä. On mahdollista, että EOS R1 näyttää kunnolla kyntensä haastavammissa olosuhteissa – testisyklille osui lähinnä auringonpaistetta ja selkeitä kohteita. Toisaalta on huomattava, että testissä ollut EOS R1 oli demoversio: se voi joiltakin osin poiketa varsinaisesta tuotantomallista, jonka myynti alkaa myöhemmin marraskuussa. EOS R1 on vakuuttava työkalu ammattikuvaajille valokuvauksen genrestä riippumatta. Se ei jätä paljoa toivomisen varaa oikeastaan missään keskeisessä suhteessa – jollei sellaiseksi sitten lasketa sarjakuvauksen maksinopeutta, joka vaikka on sinänsä vakuuttava 40 kuvaa sekunnissa, niin jää sittenkin jälkeen esimerkiksi OM-Systemin MFT-kennoisen OM-1 Mark II:n 50 k/s tai Sony A9 III:n globaalin sulkimen 120 k/s -tasoista. On myös huomattava, että moni EOS R1:n uusista ominaisuuksista – kuten esimerkiksi automaattitarkennuksen toimintaa priorisoiva Action Priority tai tarkennus ennalta rekisteröityihin henkilöihin – eivät ole aivan omimmillaan luontokuvauksessa, vaan pikemmin parhaimmillaan urheilu- ja tapahtumakuvauksessa.
Kiitokset Canon Suomelle testin mahdollistamisesta.
Objektiiveista kolme on valo- ja videokuvaajille suunnattuja hybridejä, ja neljäs on 3D-kuvantamiseen tarkoitettu APS-C-kokoinen Dual-objektiivi
Canon julkaisi tänään 30.10.2024 kolme RF-kiinnitteistä L-sarjan objektiiviuutuutta: RF 70-200mm F2.8L IS USM Z, RF 50mm F1.4L VCM ja RF 24mm F1.4L VCM. Kaikki ovat Canonin hybridiobjektiiveja, joissa on sekä valo- että videokuvaajia hyödyttäviä ominaisuuksia. Objektiiveissa on yhteisinä ominaisuuksina 11-lehtinen himmennin ja iiriksen manuaalinen säätö, sekä Canonin viimeaikaisille RF-objektiiveille tyypillisesti kustomoitavat säätökehä ja painike. Canon on kiinnittänyt erityistä huomiota L-sarjan hybridiobjektiivien parfokaalisuuteen, mikä tarkoittaa ns. focus breathing -ominaisuuden minimointia.
Canon RF 70-200mm F2.8L IS USM Z edustaa samaa Z-sarjaa kuin valmistajan aiemmin julkaisema RF 24-105mm F2.8L IS USM Z. Ulkoisesti nämä Z-sarjan objektiivit ovat hieman kookkaampia kuin tavanomaiset RF-objektiiviserkut, ja niissä on sisäinen zoom, eli objektiivit eivät pitene tai lyhene zoomatessa. Z-sarjan 70-200mm F2.8 on myös yhteensopiva Canonin RF 1,4X ja 2X -telejatkeiden kanssa – tämä on merkittävä ero RF 70-200mm F2.8 L IS USM -objektiiviin, johon telejatkeet eivät sovi. RF 70-200mm F2.8L IS USM Z toimii myös Canonin Power Zoom -adapterien (PZ-E2 ja PZ-E2B) kanssa, eli videokäyttöä varten objektiiviin saa liitettyä sähköisen servo-zoomin. Servo-zoomia voidaan käyttää myös Canonin tietokoneohjelmalla ja mobiiliaplikaatiolla, sekä Canonin XC-protokollan etäohjauksella. Canon RF 70-200mm F2.8L IS USM Z -objektiivissa on kaksi Nano USM -tarkennusmoottoria, joilla tarkennuksen voidaan odottaa olevan nopea ja tarkka. Canonin mukaan objektiivi on kuvanlaadullisesti vielä parempi kuin optisesti erinomaiseksi osoitettu RF 70-200mm F2.8 L IS USM. Hauskana, mutta käytännöllisenä yksityiskohtana RF 70-200mm F2.8L IS USM Z on saatavilla valkoisena ja mustana versiona. Objektiivin koko on 88.5 x 199 mm ja suodinkierre 82mm, ja objektiivi painaa n. 1100g.
RF 50mm F1.4L VCM ja RF 24mm F1.4L VCM jatkavat aiemmin kesällä julkaistun RF 35mm F1.4L VCM -objektiivin aloittamaa Canonin kiinteäpolttovälisten ja nopeiden hybridiobjektiivien sarjaa: objektiiveissa on samoja ominaisuuksia ja toimintoja, ja ne ovat samanmuotoisia ja -kokoisia keskenään, mikä helpottaa objektiivien ristiin käyttöä kamerarigeissä. Canon mainitsee uuden 50mm F1.4L VCM -objektiivin olevan 40% kevyempi kuin RF 50mm F1.2L USM ja RF 24mm F1.4L VCM puolestaan on noin 20% kevyempi kuin sen EF-kiinnitteinen edeltäjä. Aiemmin julkaistun 35mm-objektiivin kaltaisesti myös uusissa 50mm ja 24mm F1.4L VCM -objektiiveissa on kaksi tarkennusmoottoria: Nano USM ja VCM-äänikelamoottori, joilla Canonin mukaan objektiivit ovat todella nopeita ja lähes äänettömiä tarkentamaan. RF 50mm F1.4L VCM ja RF 24mm F1.4L VCM ovat kooltaan 76.5 x 99.3 mm, ja niiden painot ovat 580g ja 515g.
Canonin L-sarjan objektiiveille tyypillisesti, RF 70-200mm F2.8L IS USM Z, RF 50mm F1.4L VCM ja RF 24mm F1.4L VCM ovat sääsuojattuja ja niissä on käytetty optisesti korkealaatuisia linssielementtejä. Canonilta kerrotaan, että uusissa hybridiobjektiiveissa on kiinnitetty erityistä huomiota paitsi erottelukykyyn, niin myös epäterävien alueiden ja taustojen toistoon, jolloin objektiiveilta voidaan odottaa samettista bokehia.
Neljäs tänään julkaistu objektiivi on mielenkiintoinen APS-C-koon kameroille – ja etupäässä Canon EOS R7:lle – suunnattu RF-S 7.8mm F4 STM DUAL. Kyseessä on pienikokoinen ja kahdella etulinssillä varustettu erikoisobjektiivi tilavideoiden tekoon ja muihin 3D still- ja videokuvauksiin. Tilavideot (spatial video) perustuvat objektiivin kahteen linssiin, jotka mahdollistavat ihmisen silmien kaltaisen 3D-efektin yhteensopivan katselulaitteen avulla. RF-S 7.8mm F4 STM DUAL -objektiivissa on 63 asteen kuvakulma, joka myös on lähellä ihmissilmien luontaista näkökenttää. Objektiivi on kompakti ja kevyt, se painaa vain 130g. STM-tarkennusmoottorilla tarkennus on sujuvaa ja pehmeää, mikä on videokuvauksessa tärkeää.
Canonin objektiiviuutuuksien myynti alkaa marraskuussa. Canon RF 70-200mm F2.8L IS USM Z -objektiivin suositushinta on 3979€, RF 50mm F1.4L VCM -objektiivin 1759€, RF 24mm F1.4L VCM -objektiivin 1929€ ja RF-S 7.8mm F4 STM DUAL -objektiivin 599€.
Testissä Sigma 500mm f/5.6 DG DN OS Sports
Nikon mylläsi muutama vuosi sitten maastokelpoisten eli repussa pitempiäkin taipaleita kulkevien superteleobjektiivien valikoimaa silloin mullistavalta tuntuneella Nikkor 500mm f/5.6E PF ED VR -objektiivilla. Tuon objektiivin ensimmäistä kertaa käsiin ottaessa luultavasti jokaisella kokeilijalla tuli spontaani huudahdus, ”voiko tämä olla näin pieni ja kevyt”. Sittemmin Nikon on tuupannut markkinoille lisää keveitä supertelejä ja kevennystalkoisiin ovat tahoillaan ja tavoillaan osallistuneet myös Canon ja Sony.
Sigman pitkien putkien syömähampaana on jo vuosien ajan ollut 150-600-milliset supertelezoomit (ja sittemmin myös 60-600 mm), jotka ovat tarjonneet ulottuvuutta ja kohtuullista optista suorituskykyä suhteessa edulliseen hintaan. Zoom-objektiivi on tunnetusti aina jonkinasteinen kuvanlaadullinen kompromissi verrattuna kiinteäpolttoväliseen objektiiviin, vaikka se monikäyttöisyydessä vastaavasti kiinteäpolttovälistä edellä onkin.
Sigma julkaisi kuluvan vuoden helmikuussa f/5.6-valovoimaisen 500-millisen supertelen, joka on vielä liki 100 grammaa Nikonin edellä mainittua kevyempi (1370g vs. 1460g). Sigman objektiiviuutuus on suunniteltu peilittömille kameroille, ja saatavilla Sonyn E ja Leican L-bajoneteille. Canon- ja Nikon-kuvaajat joutuvat siten edelleen odottelemaan Sigman laajempia päänavauksia RF- ja Z-bajoneteille. Sigman 500-millinen on kooltaan 107,6 x 234,6 mm, eli on yhtä vaikuttavasti kompakti kuin on kevytkin. Objektiivissa on 95 mm:n suodinkierre ja Arca-Swiss-yhteensopiva jalka. Objektiivia jalustapannasta kiertäessä se loksahtaa sujuvasti vaaka- ja pystyasentoihin lovien avulla. Objektiivi on rakenteeltaan pääasiassa teknistä komposiittimuovia, ja se on sääsuojattu pölyä ja roiskeita vastaan. Objektiivi tuntuu tukevalta, painikkeet napakoilta ja tarkennuskehä liikkuu sujuvan vaimennetusti. Muovinen vastavalosuoja on niin ikään jämäkkä ja kiinnittyy kiristysruuvilla, joka tuntuu superteleissä aina laadukkaammalta ratkaisulta kuin kiertämällä kiinnittyvät. Mekaanisesti Sigman 500-millinen on vakuuttava tuote.
Sigma on tuupannut tuoreeseen 500-milliseen reippaasti painikkeita ja toimintoja: tavanomaisten automaattitarkennuksen, tarkennusetäisyyden rajoituksen ja kuvanvakaajan asetusten ohella objektiivissa on 3 kustomoitavaa AFL-painiketta, kustomoitavien moodien kytkentäpainike, himmentimen säätökehä ja sille klikkien katkaisin sekä lukko. Painikkeiden sijoittelu objektiivissa on pääasiassa intuitiivista, mutta vaatii lihasmuistin suhteen jonkin verran rutinoitumista – kokeilujaksolla piti välillä vilkaista, mikä painike tai kytkin se onkaan, jota on hakemassa. Objektiivi tarkentaa uudella HLA-lineaarimoottorilla äänettömästi ja nopeasti – tarkennusnopeudessa Sigma on astunut reippaan harppauksen eteenpäin, vaikka tarkennus ei ehkä edelleenkään ole aivan niin nopea kuin vaikkapa Canonin tai Sonyn kaikkein vikkelimmät. Tarkennusnopeus kestää kuitenkin hyvin vertailua. Optisen laadun takeena on 3 SLD- ja 2 FLD-elementtiä dispersiota vähentämässä. Sigma kertoo käyttävänsä objektiivissa refraktiivisia linssejä, joiden ansiosta vastavalotilanteissa kontrasti säilyy hyvänä ja heijastumat poissa. OS-kuvanvakaajasta on käytössä parannettu OS2-algoritmi, joka Sigman mukaan mahdollistaa 5 valotusaskeleen vakautustehon.
Sigman uusi 500-millinen tarjoaa Sonyn ja Leican bajoneteille samaan polttoväliin kykeneviä zoom-objektiiveja parempaa optista suorituskykyä ja parempaa valovoimaa. Huippuluokan superteleille ominaisesti optinen suorituskyky on parhaimmillaan suurimmasta aukosta alkaen, eli kuvanlaadullisesti himmentämiselle ei ole tarvetta. Objektiivi on terävä keskeltä reunoille, ja aberraatiot on hyvin korjattu. Vaikka 500 mm f/5.6 onkin eittämättä kompromissi verrattuna f/4-valovoimaisiin, joita esimerkiksi Canonilla ja Nikonilla on valikoimassaan, niin Sigman hinta (hintaluokka n. 3300€) on vain murto-osa valovoimaisemmista 500-millisistä – ja Sigma on niitä merkittävästi kevyempi ja kompaktimpi. Toisaalta useat supertelezoomit ovat 500 mm kohdalla joko f/6.3 – f/7.1-valovoimaisia, jolloin Sigman f/5.6 toimii niitä paremmin heikommassa valossa ja liikkeen pysäytyksessä, sekä omaa myös pienen edun kohteen irrottamisessa taustastaan.
Sigma 500mm f/5.6 DG DN OS Sports -objektiivilla ja Sonyn kameroilla on huomattava, että sarjakuvauksen suorituskyky on rajoitettu 15 ruutuun sekunnissa – tämä on Sonyn ratkaisu kaikkien kolmansien osapuolten objektiivien kohdalla. Sigman 1.4X ja 2X -telejatkeet ovat niin ikään 500-millisen kanssa yhteensopivia vain L-bajonetin rungoilla.
Kiitokset Sigma Imaging Nordicille testin mahdollistamisesta.
Tuore EOS C80 perustuu EOS C70, EOS R5 C ja EOS C400 -kameroiden perinnölle
Canon julkaisi tänään 9.9.2024 EOS C80 -ammattivideokameran. RF-bajonettinen EOS C80 pohjaa samaan 6K-resoluutioiseen täyden koon kennoon, kuin aiemmin tänä vuonna julkistettu EOS C400, mutta on sitä selkeästi pienempi, kevyempi ja edullisempi. Taustavalaistun ja pinotun kennon erikoisuus on kolmiportainen perus-ISO (ISO 800, 3200 ja 12 800), joka mahdollistaa joustavuutta ja matalaa kohinaa erilaisissa valaistusoloissa – ja kamera osaa tarvittaessa vaihtaa automaattisesti parasta kuvanlaatua tarjoavien perus-ISO-portaiden välillä. Canonin mukaan kenno tarjoaa 16 valotusaskeleen dynamiikkaa.
EOS C400 ja EOS C80 eivät jaa pelkästään samaa kennotekniikkaa, vaan lukuisia muitakin edistyksellisiä ominaisuuksia: myös Dual Pixel CMOS AF II -tarkennusteknologia periytyy isommasta EOS C400:sta C80:een. Tarkennusjärjestelmä tunnistaa paitsi ihmisen, myös eläinten silmät, kasvot, pään ja vartalon, ja osaa seurata niitä pätevästi. EOS C80 tallentaa sisäisesti lukuisia eri videoformaatteja, kuten 12-bittinen Cinema RAW Light (rajoittuen 6K 30p:hen vrt. EOS C400 6K60p), ja uudet MP4-pohjaiset XF-AVC S ja XF-HEVC S. EOS C80:llä voidaan kuvata MP4-formaateissa ylinäytteistettyä 10-bittistä 4K 4:2:2-videota, joka on usein hyvä kompromissi tiedostokoon, parhaan kuvanlaadun ja helpon editoitavuuden välillä.
EOS C80:n muototekijä on tuttu aiemmasta EOS C70:stä, mutta C80:een on tehty useita ergonomisia muutoksia. Verrattuna suurempiin EOS C-sarjan kameroihin, C80:n kanssa on helpompaa toimia käsivaralla ja se toimii hyvin gimbaalien ja droonien kanssa. Uusi irrotettava kahva kiinnittyy kameran päälle älykkääseen varusteluistiin, ja mahdollistaa erilaisten audiolisälaitteiden kytkemisen. EOS C80:ssä on aiempaan verrattuna kirkkaampi LCD-näyttö, joka toimii paremmin ulko-olosuhteissa, ja mm. kameran takana oleva joystick-nappi on uutta suunnittelua ja nyt paremmin peukalon ulottuvilla.
Kamerassa on runsaasti liitäntöjä, ja verrattuna EOS C70:een liitettävyys on parantunut, mutta EOS C400:aan verrattuna joitakin on myös karsittu. Mainitsemisen arvoisesti uudessa EOS C80:ssä on EOS C70:n tapaan kameran sisäiset ND-suotimet, jotka ovat videokamerassa tuiki tarpeellisia. Kamerassa on myös sisäänrakennettuna Wi-Fi ja Ethernet-liitettävyys, joita ei tavanomaisesti ole EOS C-sarjan kameroissa nähty. EOS C80:ssä on kaksi UHS-II-nopeuksista SD-muistikorttipaikkaa.
Canonin erilaisten RF-bajonettisovitteiden avulla EOS C80:een voidaan kytkeä lähes mikä tahansa moderni Canon-objektiivi, tai PL-kiinnitteinen objektiivi. Reaaliaikaisen objektiivimetadatan avulla videoihin voidaan ajaa valmiiksi sisään aberraatioiden korjauksia. Tuettuna EOS C80:ssa on myös Canonin VR-tuotantoihin suunnattu RF 5.2mm F2.8L Dual Fisheye -objektiivi.
Canon EOS C80 -kameran suositusvähittäishinta on 6499€ (sis. alv) ja sen myynti alkaa marraskuussa 2024.
Uutuuskameroilla on teknologisesti paljon yhteistä ja ne hyödyntävät Canonin uusia kiihdytinprosessoreja sekä syväoppimista
Canon julkaisi 17.7.2024 kauan odotetun EOS R1 -lippulaivamallin, sekä myynnillisesti valmistajalle tuiki tärkeän EOS R5 Mark II -kameran. Kumpikin kamerauutuus hyödyntää Canonin uutta taustavalaistua (BSI) ja pinottua (stacked) kennoteknologiaa. EOS R1:ssä on 24,2 megapikseliä ja EOS R5 Mark II:ssa 45 megapikseliä. Kummankin kameran suorituskyvyn pohjana on DIGIC X -prosessorin tuorein iteraatio ja uusi DIGIC Accelerator -kiihdytin, joka on kehitetty erityisesti suurten datamäärien prosessointiin ja syväoppimisen hyödyntämiseen. Yhdessä uudet kuvaprosessorit mahdollistavat entistä korkeampaa suorituskykyä niin automaattitarkennuksen, sarjakuvauksen kuin kuvanlaadunkin puitteissa.
EOS R1:ssä ja EOS R5 Mark II:ssa on kummassakin Canonin uusin versio Dual Pixel CMOS – automaattitarkennuksesta. Canonin mukaan uusin tarkennusjärjestelmä tuo useita parannuksia, mm. tarkempaan kohteiden seurantaan, kasvojen ja vartaloiden yläosien tunnistukseen, sekä tarkennuskohteiden priorisointiin. EOS R1:n automaattitarkennus on herkkä -7,5EV -tasolle ja R5 Mark II:n tarkennus -6,5EV -tasolle. Automaattitarkennuksen kohteentunnistuksessa on tuettuna ihmiset (silmät, kasvot, pää, ylävartalo, vartalo), eläimet (koirat, kissat, linnut, hevoset), kulkuneuvot (kilpa-autot, moottoripyörät, lentokoneet, junat) sekä ennalta rekisteröidyn kohteen priorisointi ja toiminnan priorisointi. Tarkennusjärjestelmän uusi toiminnan priorisointi (Action Priority) -moodi tunnistaa esimerkiksi eri urheilulajeista toiminnan keskiössä olevan pääkohteen automaattisesti ja pystyy seuraamaan sitä ilman, että käyttäjän tarvitsee huolehtia tarkennuspisteistä. Kummassakin kamerassa on nyt myös EOS R3:sta tutun silmätarkennuksen uusin versio – käyttäjä voi siis tarkentaa kohteeseen vain katsomalla sitä etsimen läpi. Canonin mukaan silmätarkennusta on paranneltu monin tavoin ja se toimii nyt entistä laajemmalla alueella.
Kennotekniikan kehityksessä on nykyisin kenties merkittävintä kuvasensorien lukunopeuksien (sensor readout) kasvu. Canonin mukaan EOS R1:n lukunopeus mahdollistaa 40 % pienennyksen rolling shutter -efektiin verrattuna EOS R3 -kameraan, mikä tekee siitä saman tasoisen kuin EOS 1D X Mark III:n mekaaninen suljin. EOS R5 Mark II:ssa vastaava lukunopeuden kasvu pienentää rolling shutter -efektiä 60 %:lla verrattuna alkuperäiseen EOS R5:een.
EOS R1:ssä on kaksi CFepxress B -muistikorttipaikkaa, EOS R5 Mark II:ssa yksi CFexpress B ja yksi UHS-II SD-muistikorttipaikka. Kummassakin kamerassa on ennakkokuvaustoiminto, jolla EOS R1 tallentaa laukaisimen etuvedolla 20 ruutua välimuistiin ja EOS R5 Mark II 15 ruutua. Sarjakuvauksessa elektronisella sulkimella EOS R1 kykenee 40 kuvaan sekunnissa ja R5 Mark II 30 kuvaan sekunnissa (mekaanisella sulkimella kumpikin 12 k/s). EOS R1:n puskurimuistiin mahtuu maksiminopeudella 500 jpg-kuvaa tai 230 RAW-tiedostoa. EOS R5 Mark II:lla puskurimuistiin mahtuu 200 jpg-kuvaa tai 93 (CFExpress-kortti) / 86 (SD-kortti) RAW-tiedostoa. Tuettuna on myös ns. speed boost -toiminto, jossa alhaisemmalta sarjakuvausnopeudelta voidaan siirtyä täyteen nopeuteen nappia painamalla.
Aiemmin pilvipalveluna ollut Canonin neuroverkkoja hyödyntävä kuvaprosessointi (Neural Network Upscaling) on nyt saatavilla kameran sisäisesti, jolloin sillä voidaan tuottaa EOS R1:llä 96 megapikselin kuvia ja R5 Mark II:lla 180 megapikselin kuvia – Tai vähentää kuvien kohinaa kahden aukon verran. EOS R1:n natiivi ISO-herkkyys on 100 – 102 400 ja laajennettavissa ISO 50 – 409 600. EOS R5 Mark II:n ISO-alue on puolestaan 100 – 51 200 ja laajennettavissa 50 – 102 400.
Kummankin kameran etsimet ovat ns. blackout free, eli ne eivät pimene sarjakuvauksen aikana lainkaan. EOS R1:n etsimessä on markkinoiden kärkeä oleva 9,44 miljoonaa kuvapistettä, EOS R5 Mark II:n etsimessä kuvapisteitä on 5,76 miljoonaa ja Canon kertoo sen olevan tuplasti kirkkaampi kuin alkuperäisen EOS R5:n etsin. Kummassakin kamerassa on Canonin tuorein versio sisäisestä kuvanvakaajasta, joka on nyt virallisen standardin mukaan kuva-alan keskellä 8,5 valotusaskeleen tehoinen (reunoilla teho 7,5 valotusaskelta), eli 0,5 valotusaskeleen parannus aiemmasta. Canonilta kerrotaan, että käytännössä vakautustehon lisäys on useissa tapauksissa tätä suurempi etenkin kuva-alan reunoilla.
Videospeksien puolella EOS R1 ja EOS R5 Mark II tallentavat kumpikin sisäisesti 12-bittistä RAW-muotoista videota muistikortille, resoluution ja kuvaruutunopeuden suhteen R1:ssä 6K 60p ja R5 Mark II:ssa 8K 60p. Kamerat kuvaavat myös niin ikään sisäisesti 4K 120p -videota. RAW-videon ohella videoformaatteina voidaan käyttää H.265-pohjaista XF-HEVC:ia tai H.264-pohjaista MPEG-4 AVC:ta. Raakavideosta voidaan valita myös kevyempi RAW Light. Videota voidaan tallentaa UHD-standardissa (16:9-kuvasuhde) tai DCI-standardissa (17:9-kuvasuhde). Merkittävää uutta videopuolella on EOS R-sarjassa nyt ensimmäistä kertaa C-sarjan ammattivideokameroista tuttu Canon Log2 -logaritminen gammaprofiili aiemman Canon Log3:n lisäksi. Kameroissa on kummassakin täysikokoinen HDMI-liitin. Mielenkiintoinen lisä on myös mahdollisuus kuvata jpg-muotoisia still-kuvia samanaikaisesti videokuvan tallennuksen kanssa: EOS R1:ssä tämä toimii Full HD -videokuvan yhteydessä maks. 10 k/s nopeudella ja R5 Mark II:ssa 7,5 k/s nopeudella. EOS R5 Mark II:een on saatavilla erityinen lisäkahva, jossa on aktiivinen jäähdytys pidennettyä videokäyttöä varten.
Segmentoituna Canon kertoo EOS R1:n olevan suunnattu ennen kaikkea urheilukuvaukseen, ja niinpä monet ominaisuudet ja Canonin esimerkit niiden käytöstä on räätälöity nimenomaan eri urheilulajien kuvaamisen tarpeisiin. EOS R1:ssä on edelleen kehitetty kuvien tarkkaa ja nopeaa levitystä suoraan tapahtumista mm. C2PA-autentikointiformaatin ja NewsML-G2-standardin tuella, sekä ethernet-liitännällä ja kaksisäikeisellä ftp-protokollan tiedonsiirrolla. Nopeuden ohella automaattitarkennus on yksi EOS R1:n kehityksen kulmakiviä: R1:n uniikki ominaisuus on uusi ristikkäistyyppinen tarkennusjärjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että tarkennus pystyy poimimaan tarkasti yksityiskohtia esimerkiksi tennisverkon lävitse kuvattaessa, pystyy tarkentamaan entistä pienempiin kohteisiin ja pystyy tarkentamaan kohteisiin, joissa on pystysuuntaista detaljia, mutta joista puuttuu vaakasuuntainen detalji. EOS R1:n Dual Pixel CMOS AF -tarkennusjärjestelmän asettelu on kokonaan uusi, jossa teknisesti on pikseleitä, jotka on käännetty 90 astetta muihin nähden, jolloin saadaan automaattitarkennustehoa vaaka- ja pystyakseleille.
Canon EOS R1:n ja EOS R5 Mark II:n rungot ovat rakenteeltaan magnesiumseosta ja luonnollisesti sääsuojattuja. Canon EOS R1 on kooltaan 157,6 x 149,5 x 87,3 mm ja painaa ilman korttia ja akkua 920g – Ja on siten hieman leveämpi, korkeampi ja painavampi kuin EOS R3. Canon EOS R5 Mark II -kameran koko on 138,5 x 101,2 x 93,5 mm ja se painaa ilman korttia ja akkua 656g, eli on hyvin lähelle saman kokoinen kuin alkuperäinen EOS R5.
Canon EOS R1:n suositusvähittäishinta on 7999 euroa ja EOS R5 Mark II 5099 euroa. Hinnoissa on huomioitu arvolisäveronmuutos (25,5 %), joka astuu Suomessa voimaan 1 syyskuuta 2024. Canon EOS R5 Mark II:n myynti alkaa elokuussa ja Canon EOS R1:n marraskuussa 2024.
